Arkitottista

Niin vain pääsi käymään, että ilmoittauduin Ennin kanssa Taitoa Tasssuihin järjestämälle arkitottis-kurssille. Ilmottautumista jouduin vähän jännäämään, koska kurssipaikka varmistui vasta kurssimaksun maksettua ja siinä meinasi olla ongelmia, kun mennessäni verkkopankkiin maksamaan pankki herjasikin etteivät käyttäjätunnus ja tunnusluku ole "yhteensopivia" vaikka kuinka tarkkaan näpyttelin. Soitto asiakaspalveluun paljasti että tunnuslukutaulukko oli mennyt vanhaksi ja uusi lähetetty, joten pahoittelun jälkeen lähti pikainen soitto tyttöystävälle, jonka luona asuin oman asuntoni putkirempan ajan. Ja sieltähän löytyi yksi pankin kirje jota en ollut ottanut mukaan ja jossa uusi tummuslukutaulukko sitten olikin. Seuraavana päivänä sain sitten maksettua ilmoittautumisen ja varmistettua paikan.

Torstaina oli ensimmäinen neljästä kerrasta ja koska allekirjoittaneessa on stressipalloiluun taipumusta, lähdettiin Ennin kanssa hyvissä ajoin busseilla köröttelemään. Ensi kerralla voidaankin sitten lähteä vähän myöhemmin, nyt olimme kentällä puoli tuntia etuajassa.
Tietenkin jännitin myös kuinka Nella pärjää itsekseen, vaikka vanhempi puudeleista onkin paljon tottuneempi yksinolija. Jätin matamille useamman erilaisne luun ja täytin myös aktivointilelunkin, ihan kaiken varalta.

Näin ensimmäisellä kerralla kävimme läpi käytännönasioita kuten palkkaamista ja taukojen pitämistä. Harjoiteltavia asioita oli istuminen, maahan meno, (katse)kontakti, sivulle tulo ja "temppuna" peruuttaminen. Jokaista liikettä harjoiteltiin tovi ja ohjaaja katsoi että kaikki koira(ko)t ymmärsivät jujun jotenkin, jotta kotona harjoittelu seuraavaa kertaa varten onnistuu.

Täytyy sanoam että vaikka tiedänkin Ennin kuuntelevan suhteellisen hyvin kun tehdään asioita kahdestaan ja pystyn keskittymään vain Enniin, yllätyin kuinka hyvin se malttoi keskittyä harjoitteluun vaikka ympärillä oli useampi koira. Ainahan olen tiennyt että Enni on varsin fiksu kaveri, vaikkakin kovin malttamaton joka on tuonnut haasteensa ja yksi syy siihen etten pahemmin ole ipanan kanssa mitään harjoitellut. Nyt kuitenkin näki kuinka Ennin aivot tekivät töitä urakalla ja monia hehkulamppuja syttyi pään päälle. Varsinkin katsekontaktin otto eteni hurjasti. Aikaisemmin Enni on napittanut sitä palkkaavaa kättä, mutta nyt päästiin jo pisteeseen jossa Enni ottaa katsekontaktia ja pitää sitä sen pari sekunttia kunnes palkkaan. Myös sivulle tulo lähti sujumaan paljon paremmin kuin uskalsin toivoa. Olen sitä aikaisemminkin yrittänyt opettaa, mutta Enni jäi aina turhan kauas ohjaavasta kädestä ja koko homma meni lähinnä edessä/viistosti edessä pyörimiseksi. Nyt tosissaan homma lähti paljon paremmin sujumaan, vaikka istumisvaiheessa on vielä tehtävää.
Sen lisäksi että Enni oli hieno pieni puudeli, sain itse hyvin paljon itseluottamusta sen suhteen että kyllä, pystyn opettamaan Enniä, tai lähinnä tarjoamaan niitä hoksaamisen hetkiä jotka vievät eteenpäin.

Kotimatkalla oli kyllä hyvin väsynyt koira ja ohjaaja, yhdessä vaiheessa näytti siltä että bussissa Enni nukahti repun päälle. Ja kotiin tullessamme Nella tepsutteli makkarista sen näköisenä että oli nukkunut suurimman osan ajasta (eikä vastapäinen naapurikaan soittanut huutavan koiran takia).

Koiraharrastuksia sitten joskus

Sain Siniltä idean (ja paljon tökkäilyjä) tähän postaukseen. Tarkoitusena kertoilla mitä olisi tarkoitus käydä harrastamaan hamassa tulevaisuudessa tulevan koiran kanssa. Tekeillä on myös räpellys, jossa kertoilen mitä kaikkea tämän nykyisen poppoon kanssa harrastetaan ja on harrastettu.

Mutta mitä kaikkea onkaan tullut suunniteltua tulevan koiran varalla?

Riippuen mihin vuodenaikaan ja sitä kautta tarjonnasta, mutta pentukurssi olisi tarkoitus käydä. Siinä hoituisi kätevästi sosiaalistuttaminen ja opeteltaisiin tekemään hommia vaikka muitakin koiria on lähellä. Itse olen aivan mahdottoman huono päättelemään minkälainen opetustapa sopii millekin koiralle ja kovasti elättelen toivetta että kurssilla itsekin paremmin näkisin millainen oppija se pikkunen on. Ja vaikka todistetusti vanhakin koira oppii uusia temppuja, on perusasioiden opettaminen pennulle helpompaa kuin sanotaan vaikka kymmenvuotiaalle.

Agility on harrastus joka on aina kiehtonut ja Nellan kanssa sitä harrastanutkin. Myös tulevan koiran kanssa olisi sitä tarkoitus ainakin kokeilla. Vähän kyllä jännittää kuinka sujuu maxi-koiran ohjaus, kun Nella vielä pysyi tosi tiivisti miun vierellä ja sen ohjaaminen oli vähän sellaista sipsuttelua. Maxi-koirilla taas hyppyjen koot muutenkin kuin korkeuden suhteen isompia, käännökset laajempia ja muutenkin ohjaus monesti enemmän kauko-ohjausta kuin mihin olen tottunut. Myös sellainen olennainen asia kuin koiran vapaana pito jännittää, en suoraan sanottuna tajua kuinka Nella siihen loppujen lopuksi saatiin opetettua useamman vuoden puurtamisen jälkeen. Ja nykyään monilla seuroilla on "pääsykoe" (hallintakoe) noille kursseille. Seura jossa Nellan (ja myöhemmin äiti Ennin) kanssa treenasin oli varsin pieni, eikä siellä tuollaisia testejä ollut.
Vaikka agilitysta pidänkin, olisi sen harrastus varsin höntsäily pohjalla. Jos kaikki menisi nappiin, olisi kakkosissa kisaaminen miulle se "ultimaattinen tavoite". Mutta jos sinne ei päästä niin ei mitään, kunhan koiralla on hauskaa.

Rally-toko taasen on itselleni vähän vieraampi, mutta mielenkiintoinen laji. Alokasluokassa ainakin liikkeet ovat tietyllä tavalla hyvin simppeleitä, kunhan ne kyltit hahmottaa. Pääasiassa seuraamisessa tehtyjä erilaisia kuvioita ja käännöksiä sekä istumista ja maahanmenoa ja koiran ollessa noissa asennoissa, sen kiertämistä. Omaksi tavoitteekseni (toiveekseni) olen laittanut iloisesti ja hyvässä kontaktissa seuraavan koiran. Ja että itse en ihan kamalasti sähläisi. Olen ajatellut että tietyllä tavalla agility ja rally-toko vahvistavat itselläni radanluku ja -suunnittelu taitoa, jota molemmissa tarvitaan.

CaniCrossing on vähän sellaisella juupassaapas-listalla. Kysymysmerkkeinä oman polven kesto ja kuinka koira jaksaa jos päästään aloittamaan myös agility ja rally-toko. Ja voe apua, ensin on opettanut pennulle hienosti kävelemään hihnassa ja myöhemmin pitäisi opettaa juoksuvermeissä kiskomaan juoksijaa, kuulemma vaikeampaa vetämisen opettaminen.

Näyttelyissä olisi tarkoitus pari kertaa pyörähtää ja jos koiruus sitten pärjää ja tykkää kehässä mennä niin voisi useamminkin siellä pyörähtää. Kuitenkin puudeleiden, varsinkin Nellan, kanssa tullut jonkin verran näyttelyissä käytyä niin ei niin palava hinku sinne enää ole. Ja onhan siellä käynti kallista eikä kamalasti houkuttele montaa H:ta hakea. Mutta onneksi on mätsärit, ne on monesti sellasia kivoja hupiretkiä jossa voi viettää aikaa koiran kanssa, ehkä kavereita mukana ja näkee monenlaisia koiria. On buffettia ja kaikkea kivaa.

Messuostoksia

Messut tuli ja meni ja allekirjoittanut on vielä aivan naatti kun tänään oli vielä ystävän muutto. Ajattelin enemmän tai vähemmän tarkempaa postausta kirjoittaa messuista, kunhan olen vähän enemmän saanut huilattua.

Mutta kyllähän sitä jotain messuihin liittyvää tarvitsee jo rustailla. Ja koska messuilta tulee ostoksia tehtyä enempi tai vielä vähän enempi, niistä on hyvä aloittaa. Täytyy kyllä näin yleisesti sanoa, että tuntuu kuin messuilla olisi ollut huonompi tarjonta kuin vuosi sitten ensimmäisillä messuillani, erityisesti jyrsijä ja kanitarvikkeissa tuon huomasi. Eikä ilmaisnäytteitäkään tullut kuin pari pussia, jo marraskuun messuilla oli havaittavissa tätä suuntausta.

- Tuon Genesiksen pussin mupeltajaa ei tarvinne kahta kertaa arvata. Lokin nykynen ruoka on loppumaan päin ja vaikka se näyttääkin varsin sopivalta jänölle, halusin muitakin ruokia testata ja Genesiksen ruuat oli tarjouksessa 5e/kilon pussi.

- Frettien tunneli on sekä rotille että Lokille. Tuo on siitä kiva, ettei se ole vain suora putki, vaan kulkuaukkoja on useampia, tunnelissa on sisällä kulkuaukkoja ja roikkuvia palloja.

- BecoBowl menee rotille tuoreruoka kipoksi. Isommat kipot kolmea lukuunottamatta ovat jonnekin kadonneet ja noista kolmestakin kahteen laitan kuivaruuan joten puuro yms. on tullut tarjottua monesta pikku kiposta. Tuo ei kuppi ei ollut pahan hintainen varsinkaan koon huomioon ottaen ja vielä kaiken lisäksi ekologinen.

- Valjaat löytyi parilla eurolla ja Lokillehan nuo oli tarkoitettu. Kuitenkin testaus osoitti että nuo(kin) ovat liian isot kaulasta. Pitänee siis käydä metsästämään mittatilaus valjaita.

- myös vasemmassa laidassa oleva lintujen lelu ja keltainen "reikäpallo" on ostettu Lokille. Raadin tuomiota vielä odotellessa.

- Kaninomistajan opas on ihan tälle kaksijalkaiselle. Suomeksi saatava jyrsijä- ja kaninhoito-oppaat ovat suoraan sanottuna 95% täyttä kuraa, mutta tuo on ihan täysin kaniharrastajien käsialaa joten täytyihän se Lemmikkikanien ständiltä ostaa

- Flexi on sekä Lokille että puudeleille. Valmiiksi omistan jo yhden flexin, joten jos nyt vaikka opettelisi puudeleitakin välillä flexissä taluttamaan.

- Etualan syötävät ovat kanssa puudeleille. En edes tarkalleen muista mitä nuo ovat. Härän/lehmän/jonkun hönkäystä, poron korvia ja jotain (possun?) korvasiivuja. Parempiin suihin kerkesi jo kadota molempien hanhen räpylät.

Kovin kani painoitteiset ostokset kyllä. Puudeleilta löytyy jo sopivat ulkoiluvarusteet, pukuja ei ollut myynnissä paljon mitään, eikä kivan näköisiä ruokakuppeja tai sopivanoloisia leluja löytynyt. Myöskään rotille, saatikka hiirille, ei oikeastaan mitään sopivaa ollut myynnissä. 

Purtsikauden korkkaus ja messuille valmistautumista

Aivan tuosta parin sadan metrin päästä asunnostani pääsee pururadalle, joka olikin yksi syistä miksi tähän kaupunginosaan halusin muuttaa (mielestäni liioitellusta) huonosta maineesta huolimatta. Talvisin tuonne kyllä tehdään ladut eikä koirien kanssa silloin sinne ole asiaa. Paikalliset hiihtäjät ovat myös sen verran sitkeitä, että siihen hiihtämiseen ei paljoa lunta tarvita.
Nyt on viime aikoina kuitenkin sen verta aurinko paistanut, että pari päivää sitten uskaltauduin puudeleiden kanssa kevään ensimmäiselle purtsi lenkille. Suurin osa tuosta reilusta kahdesta kilometristä oli jäähötön peittämää, mutta kyllä sitä hiekkaakin välillä näkyi. Ja voi sitä rauhan tunnetta kun Nella ja Enni köpöttelivät innoissaan menemään eikä mitään autojen ääniä kuulunut.

Tänäänkin oli vuorossa purtsilla lenkkeilyä, tosin nyt otin pari hölkkä pätkääkin mukaan kohdissa joissa oli pidemmältä matkalta sulaa. Kiitos tämän kaksijalkaisen olemattomat aerobisen kunnon, vauhtia ei paljoa ollut eikä pisinkään pätkä ollut kahta minuuttia. Hienosti puudelit juoksivat vierellä ja energiaa olisi tuntunut vielä riittävän. Minulta kyllä löytyisi joku Mustista ja Mirristä ostettu juoksuvyö ja yksi joustoremmi, mutta molemmat puudelit ovat tottuneet tuossa vieressä kulkemaan niin en näin "vanhemmilla päivillä" viitsi aloittaa ihan CaniCross-tyylisen juoksun opettamista. Se on sitten seuraavan koiran kanssa edessä. Itselläni on tavoitteena pystyä jossain vaiheessa vitosen hölkkäämään ja ainakin näin aluksi ajattelin typyjä pitää hölkkälenkeillä mukana, kun vauhti on vielä hidasta ja intervallityyppistä harjoittelua runsaalla kävelyllä. Varmaan Nellan ainakin myöhemmin jätän lenkeiltä pois kunhan hölkän osuus lisääntyy, vaikka hyvä kuntoinenhan Matami vielä on. Tietenkään noita hölkkäilyjä ei ole tarkoitus joka päivä tehdä, vaan 2-3 kertaa viikossa.

Messuille valmistautumista

Viikonloppuna on edessä joka keväinen PetExpo Helsingin Messukeskuksessa. Tai koska allekirjoittaneella on huono muisti tapahtumien nimien suhteen, puhun sekä PetExposta että marraskuussa järjestettävästä Lemmikkimessuista vain messuina.
Mutta niin, messuille valmistautumista. Myönnän olevani yksi stressipallo, joten tässä on jo hyvä tovi valmisteltu ja stressattu, kuten aiemmista postauksista on tullut ilmi.

Mukaan lähtevien rottien häntiä olen viimesen pari viikkoa rasvaillut lähes päivittäin. Viime viikonloppuna olikin tehtävänä fronttausoperaatioa. Eli jokaiselle rottapojalle suihkuttelin Frontline nimistä loishäätöainetta ihoon ja turkkiin. Tökötti tappaa mahdolliset ulkoloiset, joita ei aina huomaa paljaalla silmällä, ja antaa kuukauden suojan öttiäisiä vastaan siltä varalta jos reissusta tarttuu mukaan ei toivottuja tuliaisia. Huomenna olisi vuorossa kahden ulkomuotoluokkaan lähtevän rottasen pesu ja lauantaina noiden kahden plus yhden pelkästään pettiin menevän rotan puunaus. Virallisia varten ei tarvitse niin tarkkaan puunata poikia, mutta lemmikkiluokka on sitten tarina erikseen. Monesti on usko ja hermot loppunut kun rotan ihosta löytyy vielä uroskarstaa vaikka on ties kuinka monennen kerran pessyt eläimen. Siinä vaiheessa on kätevää pyytää apuun tyttöystävää, joka on hyvin paljon kokeneempi rottien puunaaja ja osaa niksit joita en vielä hallitse.

Lokilla harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet tassunpohjat. Aiemmin viikolla toteuttamani sappisaippua pesu kyllä poisti likaa karvojen juuresta, mutta kärjissä on vielä näkyvissä vihertävyyttä. Kävin lähieläinkaupasta ostamassa valkoisille koirille ja kissoille tarkoitettua shamppoota, jos sillä saisi vielä värjäytymiä pois. Lokki tykkää viettää aikaa heinähäkkinsä sisällä ja sen uskoisin olevan osasyynä viherkoipiongelmaan.

Peruskäsittelyä (selälleen kääntämistä, käpälien, korvien ja hampaiden katsominen) olen Lokin kanssa harjoitellut parin viikon iästä asti ja ne sujuvat suhteellisen hyvin. Välillä ei huvittaisi, mutta pienen rauhoittumishetken jälkeen homma lähtee pyörimään. Tällä viikolla olen aloittanut myös pöytäharjoittelun. Kaninäyttelyissä assari hakee jänön näyttelyhäkistä/kuljetusboksista tuomarin pöydälle, jossa arvostelu tapahtuu. Toisin sanoen olisi suotavaa, ettei kani sinkoaisi pöydältä tai saisi itkuparkupotku raivareita jos tuomari kädellään estää kulkemisen johonkin suuntaan. Myös pöydällä selälleen kääntämistä kannattaa harjoitella, jotkut kanit eivät heti suhtaudu siihen yhtä rauhallisesti kuin sylissä kääntämiseen.

No ei se poseeraaminen ihan tätä ole...

Tällä hetkellä naksuttelen Lokille ihan vain pöydällä pysymisestä ja pääasiassa ainoa liikkuminen on tarkistamaan josko saisi paprikaa. Toiveena olisi joskus saada opetettua Lokki "poseeraamaan". Virallisissa luokissa kääpiöjäniksiltä (ja hermeliineiltä ja muistaakseni belgian jäniksiltä) odotetaan tietynlaista seisomisasentoa, jossa ne istuvat ryhdikkäänä paino takajalkojensa päällä (vertaa esimerkiksi kääpiöluppiin, jotka "röhnöttävät" paino jakautuessa tasaisesti kaikille jaloille). Vaikka Lokki on risteytys eikä virallisiin ole asiaa, on pojalla selvästi kääpiöjänisisältä peritty kropan jänismäinen keveys ja atleettisuus, joka tulisi paremmin esille kääpiöjäniksen tavalla poseeratessa. Ja ihan vaan koska Lokin kanssa on kiva naksutella.

Nakertaa kuin pientä jänistä. Vielä hieno karvanvaihtorajakin

Mutta vaikka messuilla ei näyttelyiden osalta menisi nappiin, ei se muuta noiden pöhköjen ihanuutta. Itse näen varsinkin lemmikkiluokat loistavina tilaisuuksina oppia missä olisi vielä petrattavaa. Myös muiden harrastajien näkeminen on mukavaa, vaikka pakko myöntää että vähän jännittää kanipuoli, vaikka todennäköisesti enemmän vietän rottaihmisten kanssa aikaa.
Ja koska on kyseessä messut, niin on odotettavissa että paikan päältä löytyy monta erilaista myyntikojua, pääsee metsästämään eri tuotteiden (ruokien) näyteversioita ja ihastelemaan eri eläinlajeja ja rotuja.

Kanien temppurinki

Petsiessä löytyy perinteisemmän koirien temppuringin lisäksi myös kanien temppurinki. Jos temppurinki ei ole tuttu, niin siinä edellisen viikon voittaja päättää tempun jonka osallistujat opettavat lemmikilleen ja videoivat. Tempun päättäjä sitten valitsee voittajan, joka keksii uuden tempun ja homma alkaa alusta. Osallistumisaika on kaneilla yleensä ollut kaksi viikkoa.

Viimeksi arvioitu temppu oli esteen yli hyppääminen käskystä. Ideana oli opettaa kania hyppäämään este nimenomaan käskystä, eikä loikkaaman yli koska siinä nyt vaan on jotain. Saatiin Lokin kanssa homma jopa pakettiin ja osallistuttiin ensimmäistä kertaa

Olisi kyllä pitänyt vähän mallivideota katsoa, nyt allekirjoittaneesta näkyi vain (puruinen) sukka. Ja muistutus itselleni: ruokakuppi, jossa on ollut syötävää ei ole paras kännykän tuki. Tietenkin virallisen ruokatarkastajan oli pakko käydä katsomassa josko jotain olisi kuppiin jäänyt. Tuossa videossa naksauttelen aivan liian myöhään, eikä Lokki ollut vielä oppinut naksautusta kunnolla (tajusin sen vasta myöhemmin), vaan oli ehdollistunut kosketuskepin koskemiseen, jota käytin tempun opettamiseen alussa. Nykyään Lokki on ehdollistunut naksauttamiseen ja pomppii hienosti kahta estettä peräkkäin.

Uusi opetettava temppu on pallon työntäminen kuonolla. Periaatteessa helppo temppu, Lokki kyllä tykkää palloista, oli kyse kissojen tiukupallosta, puudeleiden vinkulelusta tai keittiön lattialle jääneestä pallonmuotoisesta pehmoleluista. Ja aktvivointipallo on tietenkin paras. Mutta kun sitä palloa tosissaan pitäisi työntää kuonolla, eikä heitellä ympäriinsä, vinguttaa, taikka vetästä etujalkojen taakse mahan alle ja potkia takajaloilla.

Puudeleiden haukkumattomuus

Yleisesti villakoiria, varsinkin pienempien kokomuotojen edustajia, pidetään hyvin herkkähaukkuisina. Omaksi ja naapureiden onneksi Ennni ja Nella ovat ainakin kotona ollessani varsin hiljaisia koiruuksia asunnon varsin huonosta äänieristyksestä huolimatta. Vaikka kyllä niitä haukuttaviakin asioita löytyy; kännykäni soiminen, myös soittoäänenä oleva kappale pitää haukkua jos se kuuluu noin muuten vaan. Jos varsinkin illalla satun kävelemään ovelle puhelimeen puhuessani, saatanhan vaikka avata oven ja sieltä voi joku tulla kylään. Ja kyllähän sille ovikellolle haukutaan. Ja vieraat ilmoitetaan. Ja Nella leikkiessään välillä haukkuu. Ja jos joku muu koira haukkuu, Ennikin monesti haukkuu. Ja. Ja.
Okei, myönnän. Kyllä nuo puudelit keksivät syitä haukkua.

Mutta loppujen lopuksi noita haukkumisen aiheuttavia ärsykkeitä tulee yllättävän vähän. Lukuunottamatta Nellan lenkin jälkeistä riehumista, joka on päivittäistä. Mutta ei sekään paria haukahdusta kauempaa kestä. Esimerkiksi selvästi huoneistoon kuuluvaa hissiä ei haukuta tällä hetkellä. Puudelithan muuttivat luokseni asumaan syksyllä 2013 kun muutin tähän asuntoon. Kerrostalo elämään tottumisessa meni pari viikkoa, ainoastaan Nella on pentuna asunut puolisen vuotta kerrostalossa, Enni ainoastaan pari- ja rivitalossa. Parin viikon totuttelun jälkeen koirat oppivatkin pahemmin olemaan välittämättä rappiksesta kuuluvista äänistä.

2014 alkuvuodesta puudelit olivat äidilläni parisen viikkoa hoidossa kun itse toivuin leikkauksesta. Tuolla kertaa kerrostalon ääniin tottuminen ei kuitenkaan oikein ottanut onnistuakseen. Vielä kuukaudenkin jälkeen hissiä ja rappiksen ääniä monesti haukuttiin ja sitten aloitinkin jo seurustelun ja monesti luonani vieraili tyttöystäväni vähän herkempi haukkuinen koira.

Puudelit olivat taas alkuvuoden täysylläpidossa äitini luona ja viikko sitten palasimme kaikki yhtä aikaa takaisin kotiin. Ja Nella ja Enni ottavat lunkisti käytävästä kuuluvat äänet. En todellakaan valita, välillä vaan ihmettelen kaksikon logiikkaa. 

Mutta tuota äänieristystä rappikseen olisi mukava lisätä kun tosissaan suurin osa sieltä tulevista äänistä tulee väliovenkin läpi. Esimerkiksi MDF-levystä (?) tehtyä väliovea voisi kokeilla, mutta eihän se kamalan halpa ratkaisu ole, eikä varmaan ihan pian sitä pääsisi kokeilemaan. Jotain halpoja ja nopeasti toteutettavia kikka kolmosia saa ehdottaa.

Lokki ei arvosta

Nyt on kyllä pientä kania "koeteltu". Lähin perjantaina päivällä ystävälle pääsiäistä yön yli viettämään joten Lokki sai rallatella vain puolisen tuntia vapaana. Myös edellisenä päivänä Lokin vapaanaoloaika oli lähempänä puolta tuntia kuin tuntia, koska lähdin illalla suoraan lenkiltä puudeleiden kanssa tyttöystävän koiria vahtimaan ja pikaiseksi tarkoitettu keikka venähtikin parilla tunnilla. 
Nyt illalla ajattelin antaa Lokin pomppia oikein pidemmän kaavan kautta, voisin samalla järjestellä olkkaria joka edelleen kuin kaaoksen jäljiltä muutettuani takaisin omaan kotiin putkiremppaevakon jälkeen. Juoksemaan päästessään ensimmäiset viisi minuuttia Lokki pomppi perässäni ja näykki pohkeesta, selvästi pojalla oli mielipide liian vähäisestä ulkoilusta. Seuraavat viisi minuuttia Lokki kuitenki änki koko ajan syliini ja vaati rapsutuksia tunkemalla päätään käteni alle. Yritä siinän nyt mitään saada aikaiseksi kun hellyydenkipeä jänö vaatii huomiota. Kun suurin hellyydenkaipuu oli tyydytetty, oli taas riehumisen vuoro, johon kuului vuorotellen mulla syönti yritykset (puolen metrin turvakorkeus ei tänään riittänytkään mihinkään vaan huonekasvit piti nostaa korkeammalle), matsit vaarallisia Reino-tossuja vastaan ja välillä täytyi vinguttaa koirien vinkulelua ihan fiiliksissä ja vetää se suussa rallia ympäri olkkaria (nähtävästi täytty kissojen helistinpallon lisäksi etsiä joku extrasupervahva vinku leluksi häkkiin). Ja auta armias kun siirryin lattialle makoilemaan ja avasin tabletin. Koko laite meinasi lähteä kanin matkaan, kello miun ranteesta meinasi lähteä ja olin selvästi ihan tyhmä kun en antanut maistaa jogurttia enkä päästänyt näppäimistön päälle pomppimaan. Lokki on ihan sieltä kuukauden ikäisestä asti ilmottanut tyytymättömyytensä "tiesulkuihin" minulle tarttumalla sormesta ja yrittämällä sitä siirtää. Se tarttumaote sormesta ei kuitenkaan ole mitenkään päin kova puraisu, vaan todella varovaisesti Lokki aina ottaa sormen hampaisiinsa eikä se yhtään satu.
Koska Lemmikkimessuihin ja Lokin ensimmäisiin näyttelyihin (ja allekirjoittaneen ensimmäisiin kaninäyttelyihin!) on vain viikko aikaa, päätin vielä vähän myöhemmin testata kuinka puhtaaksi sappisaippualla saa kanin tassunpohjat. Saippuoimisen hoidin olkkarissa suihkupullon avustuksella, mutta huuhtelu oli pakko suorittaa kylppärissä hanan alla. Vaikka huomasikin ettei Lokki pahemmin arvostanut toimitusta, oli se paljon kiltimmin kuin uskalsin toivoa (koska puolikas kääpiöjänis tuo välillä reilumman ripauksen sitä tempperamenttia). Kyllä nuo tassunpohjat ehkä hiukan puhtaammalta näyttää. Josko vaikka nyt "ylläpidoksi" riittäisi kuivashamppoolla pesu tarvittaessa ja perjantai-iltana kattelen tarvitseeko rottien lisäksi puunata kania.
Tosissaan myös rottia lähtee messuille näytille. Lauantaina on ulkomuodossa ja sunnuntaina petissä tuplanäyttelyt eli rahaa paloi ilmottautumiseen. Ja koska miun periaate on tuplanäyttelyissä että ilmoitettavat rotat sitten menevät molemmille tuomareille mukaan lähtijöitä on virallisiin vain kaksi ja pettiin kolme. Ei onneksi ole siis ihan epätoivoinen puunausrumba edessä. Myöskään agilityyn en ketään ilmoittanut. Vaikka löytyisi jopa kolme rottaa joita haluaisin agissa juoksuttaa, ei nyt antanut rahatilanne myöden vaikka agi-ilmot eivät paljoa maksakkaan.

Niin, ja edistystä on tapahtunut Ennin totuttamisessa Lokkiin. Nyt Enni malttoi jo maata pedissään eteisessä luuta syöden kun Lokki pomppi olkkarissa "hienon" portti viritelmän takana. Eikä piippailut missään vaiheessa. Kyllä se tästä, rottiin totuttaminen tuntui alussa paljon haastavammalta ja hurjasti ollaan eteenpäin menty.