Vuosi 2016 - kuinka meni omasta mielestä

Vuoden 2016 piti olla koirapuolella hiljaista: vanhusten kanssa köpsöttelyä, ehkä jokunen mätsäri ja poropennestä haaveilua. Ei puhettakaan samana vuonna tulevasta pennusta, jonka rotukin vielä vaihtui, taikka rally-kisassa käymisestä Nellan kanssa.

Mutta todella positiivisissa merkeissä koirien kanssa mennyt. Eläinlääkärillä käyty kolme kertaa, joista kaksi oli Virnan rokotukset ja Nellan senioritarkistus. Tosissaan Nellan kanssa käytiin niin rally-kurssilla kuin kisoissakin, josta saatin hyväksytty tulos. Vanhukset ottivat Virnan todella hyvin vastaan ja tuo ipana on osottautunu justiinsa sellaiseksi koiran aluksi jota toivoinkin ja tuntuu siltä että kunhan mie vielä ohjaajana opin (paljon) lisää, Virnasta voi tulla koira joka sopii kuin hanska käteen.

Kun pennun tulo varmistui, kirjasin ylös meille tavoitteita tälle vuodelle. Ja sanoisin että ne about täyttyi:
- Peusasento
Sanoisin että ollaan pidemmällä kuin ajattelin. Virna hakeutuu oikean kohtaan hyvin eri kulmista.

- Seuraamisen aloittelu
Tässäkin ollaan pidemmällä kuin ajattelin :D Suoraan meneminen ja oikealle kääntymiset menee odotuksiin nähden hyvin. Vasemmalle käännöstä ja välillä editsämistä pitää vielä hioa.

- Istu
Maahan
Seiso
Heti myönnän ettei Virna osaa istua käskystä :D Mutta eipä se ole treenaamista hidastanut. Maahan meno on yleensä ihan hyvä, välillä liikkestä tarvitsee vielä vauhdin hiljentämistä ja useampaa käskyä. Seiso on tällä hetkellä pönöttämistä edessä, jalat jotenkuten.

- Pentunäyttely
Käyty ja selvittiin hengissä

Virnahan kyllä osaa rallyn alon kyltit ja malttaa tehdä parikin liikettä putkeen kunhan häiriö on tarpeeksi pientä.


Kanien ja jyrsijöiden kanssa piti olla vastaavasti enemmän meno ja meininkiä kuin toteutui. Lokin leikkaus ja Tilhen tulo tapahtui, kuten pari (hupi)hiiripoikuettakin ja parit näyttelyt rottien kanssa. Kuitenkin tarkoitus oli käydä kanien (Tilhen) kanssa lemmikkinäyttelyssä, ehkä esteitä kokeilla ja rottienkin kanssa enemmän näyttelyissä, sekä aloitella rotissa dumboprojektia. Kuitenkaan resurssit (aika ja raha) eivät riittäneet, varsinkaan pennun tulon jälkeen. Ja rottien kohdalla seurasin vierestä parin tahon erimiellisyyksiä ja se sai miettimään koko homman mielekkyyttä. Kuitenkaan rotat eivät ole minnekään katoamassa, vaikka todennäköisesti lauma tulee pysymään pienempänä (tällä hetkellä 6).

Mistä normipäivä koostuu?

Tarkoitus olisi päivän mittaan vähän rustailla että mistä suurinpiirtein normipäivä koostuu näin lomalla kun koululla ei tarvitse olla ~8 tuntia. Ihan alkujaan oli tarkoitus yrittää ottaa mahdollsimman paljon kuvia päivän mittaan, mutta se jäi oikeastaan heti alkuunsa. Kuten blogista todennäköisetsi huomaa, olen enemmän teksti-ihmisiä ja monesti vasta jälkikäteen käyn miettimään että tuostakin olisi voinut kuvan näpsästä...

Heräsin aika tasan 8:00 ihan ilman kelloa (tai pentua). Nyt lomallakin viimestään kasilta on ollut pakko pompata ylös kun unta ei vaan riitä. Ja nyt kun mietin niin Virnan tulon jälkeen en ole varmaan ysiä pidempään nukkunut. Saavutus ihmiseltä joka aikaisemmin helposti koisasi melkein puolille päivin (ja kukkui hereillä auringon nousuun).
Vaatteet päälle itelle ja puudeleille, koko trio hihnoihin ja koirat aamupissalle ~20 minuutin köpöttelylle. Kotona oma aamupala tekeytymään, kaneille tarvittaessa heinän lisäys ja pennun kanssa lyhyt (kourallinen nappuloita) treenihetki keittiössä, aiheena perusasento-eteen-takaakierto pyörittelyä eri järjestyksessä, kosketuskepillä liikeratoja välillä tarkentaen. Treenihetken jälkeen koirille omat ruuat kuppeihin ja kuonon eteen. Päästin vielä Lokin pomppimaan olkkariin ja sitten miekin pääsin aamupalalle, aika tasan tunti heräämisen jälkeen,

Myös Virna on oppinut ettei aamuisin ruuan jälkeen tapahdu mitään ja vetäytyy puudeleiden kanssa unille. Näin lomalla se tarkoittaa sitä, että miulla on jokunen tunti ihan "omaa aikaa". Päivästä riippuen pari tuntia sujuu siivotessa (jolloin miulla on kyllä eräs knääpiö apulaisena), pelatessa konsolilla tai läppärillä tai ihan vaan koneella lusmuten. Tänään oli vuorossa jälkimmäinen ja se pari tuntia vaan hujahti eri foorumeilla pyörien ja Furry Pawsia pelatessa.

Puolenpäivän aikaan Virna aloitti tapansa mukaan osoitella heräämisen merkkejä. Päivästä riippuen käydään joko pika pissalla ja päivemmällä kunnon lenkki, taikka jotain erikoisempaa ja päivällä pikapissa. Täksi päiväksi olin suunnitellut käyväni hakemassa koirille lihoja yhdestä lähialueen eläintarvikeliikkeestä penskan kanssa. Joten reppu selkään, kani takaisin häkkiin ja matkaan.
Liikkeestä tarttui mukaan lihaa 6 kilon verran sekä vähän "vahingossa" uusi panta pennulle, Ebba&Albuksen pöllökuvioinen puolkurra. Upsista.

Lihanshoppausreissu venähti parin tunnin pituiseksi, joten kotona olin ~ klo 15 aikaan. Repun tyhjentämisen jälkeen vaihdoin koiria lennossa ja lähdin puudeleiden kanssa pihalle. Vanhusten kanssa en enää kamalan pitkiä lenkkejä tee, tänään päivälenkki oli puolisen tuntia.

Päästyäni takaisin kotiin pääsin vihdoin ja viimein syömään lämpimän ruuan, jonka jälkeen siirryin olkkariin töllöä (tai oikeastaan animea) tuijottamaan ja rottien häntiä rasvaamaan ja kynsiä leikkaamaan. 

~17:00 käytiin taas Virnan kanssa pihalla pissalla ja samalla harjoiteltiin kontaktia ja luopumista. Varsinkin kontakti on ollut viime aikoina penskalle haastavaa silloin kun ei ole "treenimoodi" päällä, joten sitä olisi tarkoitus taas muistutella mieleen. Sitten pääsinkin taas tekemään omiani, kuten pyykkiä ja astioita pesemään.

Illaksi oli tarkoitus siirtyä kihlattuni luokse hänen koiria vahtimaan, hän kun lähti käymään ystävän kanssa lentokentällä koiria hakemassa. Vähän ennen seitsemää siis ruokin jyrsijät ja kanit sekä päästin Tilhen pomppimaan asuntoon yöksi, heitin reppuun koirien iltaruuan ja läppärin ja lähdettiin koirien kanssa tänne talsimaan. Koirat nopeasti rauhoittuivat täällä nukkumaan, yhdeksän aikaan raukkoja herättelin sen verta että ne saivat iltaruokansa ja kunhan kihlattu palaa kotiin käytän omat mustuaiset vielä iltapissalla ennen kuin painun nukkumaan, toivottavasti ei kamalasti puolen yön jälkeen.

Ja aamulla taas ajoissa, tai "ajoissa" näkökulmasta riippuen, ylös ja aamulenkki kotia.

Joulufiiliksiä ja kysymys lukoijoille

Joulu tuli ja meni ja blogi piti pientä taukoa, mutta nyt olisi tarkoitus taas palailla ruotuun. Varsinkin kun opiskelusta on lomaa 9. päivään asti, pystyn enemmän keskittymään nelijalkaisiin ja tekstien rustailemiseen.

Jouluna niin kaksi- kuin nelijalkaisetksin söi ja oli ketarat kohti kattoa. Ja nähtävästi ollaan kaikki oltu kiltisti kun lahjojakin tuli. Nella sai possu-pehmon, joka ei kylläkään saanut kovin innostunutta vastaanottoa. Josko vaikka seuraavaksi lahjaksi ostaisin matamille jotain herkkupurtavaa, ne kun tuntuu olevan mieluisampia lahjoja. Sitä vastoin Enni tykästyi saamaansa leluun, sellaiseen täytteettömään eläin"raatoon". Ne ovatkin ainoita leluja joilla Enska oikeastaan leikkii. Virna on nähtävästi ollut oikein superhienopenska, koska paketteja löytyi nuorimman nimellä kolme kappaletta. Itse olin ostanut pennulle mustan Ikea-rotan sekä uuden treenilelun. Kihlattu oli ostanut kolmannen paketin, josta paljastui myös Ikeasta tuotu amerikkalainen jalkapallo-pehmo. Kukaan tuskin yllättyy kun kerron, että Virnan mielestä kaikki uudet lelut (niin omat kuin muidenkin koirien...) oli 'tosi siistejä'.
Jyrsimien ja kanien "lahjat" olivat osastolta herkkuruokia. Kanit saivat porkkanaa sekä kuivattuja porkkana"palloja". Rotille ja hiirille tein joulu"puuroa", johon laitoin keitetyn riisin lisäksi kananmunaa, hunajaa, erinäisiä mätsäreistä voitettuja koirien märkäruokia, pilttiä sekä kuivattuja jauhomatoja. Ja kaikki katosi oikein hyvällä ruokahalulla.

Yritä nyt tuosta kolmikosta ottaa jotain joulukuvaa...

Niin, sitten aiheeseen blogi ja kysymys /tai kysymyksiä) lukijoille. Mistä aiheesta haluaisit lukea? Lisää koirajuttuja, minkälaisia? Vaiko kani- ja/tai jyrisjäaiheisia? Voi heittää myös kommenttia minkälaiset tekstit ovat tai eivät ole toimineet. Sana on vapaa ^^

Roturyhmien suosikit

Monta kertaa miettinyt kirjottavani tästä jo hyvän tovin sekä FB:ssä että blogeissa pyörivästä haasteesta, mutta aina se vaan on jäänyt. Jospa nyt olisi sopiva hetki rustailla ajatuksia ylös.

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)
Lätkästään sitten heti vaikein ryhmä ensimmäisenä pöytään. Vaikka en osaisikaan sanoa, mikä roturyhmistä on se oma lemppari, on ykkösryhmässä se rodun valinta ehkä haastavinta. Toisaalta ryhmästä löytyy nahkacollie, joka oli pari vuotta sitten yksi roduista jota vakavissani harkitsin seuraavaksi koiraksi. Myös hollanninpaimenkoiraa tuolloin mietin, tosin pitkäkarvaisena vaikka tällä hetkellä karkkari kaikkein eniten mieltä kutittaisi. Yhdessä vaiheessa leikittelin myös ajatuksella belgistä, tarkalleen ottaen grontusta. Kevään rotupohdinnoissa kelpie oli voimakkaasti mukana. Mutta jos yksi pitäisi vain valita niin kyllä se olis tsekinpaimenkoira. Yhtään en ole oikeasti kunnolla livenä tavannut, mutta jokin niissä vain viehättää.

FCI 2: Pinserit, snautserit ja molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
Kakkosryhmä on jäänyt itselle aika tuntemattomaksi, ensimmäisenä kun tulee mieleen molossit, jotka eivät oikein nappaa. Tästä ryhmästä kyllä löytyisi seuraavana potentiaalinen pikkukoira, tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Ja jos katsotaan noita partasuita, niin kyllähän suursnautseri osaa aika sykähdyttävä ilmestys olla ja vois olla mielenkiintoinen harrastustkaveri pk-puolelle, jos tällä kaksjalkasella vaan taidot riittäisi. Myös dobermanni tuntuu alkaneen enemmän kiinnostamaan.
.
 FCI 3: Terrierit
Terriereissä oikeastaan ne vähän isoimmat sytyttää eniten: airedalenterrieri, irlanninterrieri ja walesinterrieri. Noissa kolmessa on kyllä tosi samoja piirteitä ainakin ulkonäöllisesti :D Ei-niin-partasuisissa ärriereissä parsonrusselinterrieri olisi kanssa aika lähellä sydäntä.

FCI 4: Mäyräkoirat
Vaikka lyhytkarvaset onkin aika komeita ja pitkäkarvaset todella nättejä, olisi mäyrissä karvamuunnos ehdottomasti karkea, silläkin uhalla että olen hyvän tovin toitottanut etten turkkirotua enää ota. Koon suhteen kaniini tai kääpiö voisi olla kiva.


FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
 Joskus yläasteella kun amerikanakitalla oli vielä toinen nimi, olin rotuun todella tykästynyt. Kyllä jotkut yksilöt (= ei niin  massiiviset) vieläkin sykähdyttää, mutta ei olisi kyllä miun rotu. Ei varmaan ole kovinkaan yllättävää, että buhund on roturyhmänsä yksi suosikki :D Myös porokoira sekä suomenlapinkoira (sllaisena vähemmän turkkikkaana verisona kiitos) kuuluvat ehdottomasti suosikkeihin. Ja kyllä ulkonäöllisesti myös monet japanilaiset rodut kiehtoo, tiedän vaan että se luonne ei ole oikein sitä mitä haluisin

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat
Yli puolet tämän roturyhmän roduista oli sellaisia, joista en ole koskaan kuulutkaan. Dalmatiankoira on oikeastaan ainoa joka jollain tavalla kiinnostaa ja keväällä dallu olikin yksi uusintapohdiskelun vahvoista vaihtoehdoista


FCI 7: Kanakoirat
Olin oikeastaan yllättynyt kuinka monta kivaa rotua kanakoirista löytykään. Bretoni ja molemmat irlanninsetterit ovat omaan silmään todella nättejä. Saksanseisojat myös miellyttävät, ja olishan sellainen aika oiva kaveri sulanmaan valjakkourheiluun. Myös stabyhound on huomioni kiinnittänyt

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
Varmaan ykkös- ja vitosryhmän lisäksi eniten miun pitämiä koirarotuja löytyy kasista, vaikka en itseäni noutaja/vesikoira ihmisinä nää. Cockereiden "turboversiosta" pidän kovasti, samoin englannin- ja walesinspringerspanielin kovasti kutkuttaisivat, mutta en kyllä näe itseäni sellaista omistavan. Novascotiannoutajan ja kooikerhondjen taasen voisin jopa joku päivä löytyvän huushollista. Siis jos kihlatun saisi puhuttua ympäri.

FCI 9: Seura- ja kääpiökoirat
 Ysiryhmä on miulle jotenkin ristiriitainen. Toisaalta miulla on itellä puudelit, joiden luonteista tykkään tosi paljon. Mutta silti ryhmä herättää vähän sellaista 'meh' ajatusta. Villakoirat on kyllä toisaalta se ykkösrotu tässä ryhmässä ja vaikka itseltä löytyy toy ja kääpiö, niin jos tulevaisuudessa vielä villakoiran ottaisin niin se olisi varmaan keskari. Villakoirissa vaan eniten suoraan sanottuna kyrsii tuo turkki. Kotitrimmissä (tai terrierissä) nuo näyttää omaan silmään paljon paremmalta, jos puudeli on puudeli niin kyllä sen tunnistaa ilman sitä hervotonta näyttelytrimmiä. Ja vaikka tiedänkin ettei se näyttelyturkissa pito mitenkään koiria estä elämästä koiran elämää, on se edellisen päivän ja näyttelypäivän puunaaminen ja varominen jotain suoraan sanottuna naurettavaa. Miun mielestä villakoirien turkille ja sille trimmaukselle laitetaan aivan liikaa painoarvoa. Mutta summa summarum, jos saa hyvän villakoiran, on se aivan loistava seuralainen niin arjessa kuin harrastuksissa. Jos siis saa terveen ja sopivan luonteisen koiran.
Muista ysiläisistä kromfhrländer ja löwchen ovat sellaisia joista pidän ja joita mielelläni kattelen


FCI 10: Vinttikoirat
Voihan vinttipimeet <3 Toisaalta pidän vinttareista ja juokseva vinttikoira on jotain niin hienon näköistä. Ja kyllähän juoksupuolen, erityisesti ratajuoksu, kiinnostaisi. Mutta toisaalta miulla ei ole resursseja lajin treenaamiseen enkä tiedä sopisiko vinttikoira sitten kuitenkaan omaan käteeni.
Vinttikoirista omia suosikkeja ovat saluki, unkarinvinttikoira, whippet ja ykkössijalla sloughi. Näistä todennäköisimmin itselläni voisin tulevaisuudessa nähdä whippetin.

 

Paketteja, paketteja kaikkialla

Kurten Messaripostauksessa jo tuli mainittua, oli sinä viikonloppuna Petenkoiratarvikkeella -20% ale kaikista tuotteista ja ilmainen toimitus, joten pitihän sitä tilaisuus käyttää hyväksi. Tuli tilattua jyrsijöille ja kaneille kuivikkeita (purua 4kg, mörtti-röpöä 10l ja puupellettiä 20l), sekä se kevythäkki. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa kun ei tullut tilattua esimerkiksi Virnalle jotain neuletta kaiken varalle jos tuleekin kylmempiä päiviä. Kylhän tuo vielä kasvaa, mutta se suurin korkeuspyrähdys on jo tehty.

Eilen sitten pärähti sähköpostiin postin saapumisilmoitukset ja hiukkasen hämmästuin kun paketteja olikin tulossa sen 3 kipaletta. Kyllä mie aattelin etteivät kaikki mahtuisi yhteen laatikkoon, mutta en sentään kolmea osannut kuvitella. Onneksi sain tänään kaverilta kyydin postiin, noidne kolmen laatikon raahaminen bussilla olisi ollut about mahdotonta.

Pakollinen "koirat poseeraa laatikoiden kanssa" kuva

Kevyt häkin kokoa mietin pitkään. Vaihtoehtoina oli 70x52x52 ja 81x58x58. Pienemmässä mietitytti että mahtuuhan Virna varmasti olemaan siellä, isommassa taas että eihän se vastaavasti ole turhan iso. Pienempää kehythäkkiä on kuitenkin helpompi kuskata julkisella ja ahtailla tapahtumapaikoilla se kuitenkin vie vähemmän tilaa. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin tuo isomman tilaamaan. Ajattelin että tuossa isommassa Virna takuulla mahtuu oleskelmaan ja tarpeen tullen sinne hyvin mahtuu kaksi ainakin buhundin kokoista koiruutta.
Ja ei toi kevythäkki kyllä koottuna turhan isolta yksin raahattavalta vaikuta, niin koon kuin painonkaan suhtee. Alla on vielä vertailukohdaksi Nella istua tönöttämässä kasatun häkin edessä.

 Vasta nyt kyllä tajusin, että niin, joku alunen olisi ollut kätevä tuohon tilata samalla, varsinkaan kun itseltä ei oikein enää ehjää fleeceä tai koirapyyhettä löydy. Noh, käyn joku lähipäivä jostain lähieläintarvikeliikkeestä hakemassa.

Sitten vaan jossain vaiheessa (kohta puoliin) harjottelee Virnan kanssa tuolla oloa. Yritän parhaani mukaan välttää tilannetta, jossa Virna saisi päähänsä yrittää murtautua tuolta ulos. Koska penskahan takuulla pääsisi

Joku penksa sujahti häkkiin samantien

Harrastuksia

Tämän postauksen on tarkoitus olla sellainen "mitä ja miksi" harrastuksista. Puudeleilla on sen verta ikää, ettei niiden kanssa enää aktiivisesti oikeastaan harrasteta ja vastaavasti Virna taas niin nuori että sillä vasta tehdään pohjia ja mietitään mitkä lajit olisivat tähtäimessä. Joten enemmänkin käyn läpi mitä ollaan harrastettu ja mitä olisi tarkoitus alkaa harrastaa. Olen viime vuoden keväänä kirjoittanut postauksen harrastuksista joita suunnittelin alkavani tulevan koiran kanssa harrastamaan. Rotu on tässä välissä vaihtunut ja harrastusmietteet myös, sekä jonkin verran ehkä tarkentunut. Mutta oli kyllä itsellekin mielenkiintoista lukea mitä on ~puolitoista vuotta sitten miettinyt asiasta.

Rally-toko
Nellan kanssa olen päässyt enemmän syventymään lajin "saloihin" ja yksi virallinen kisakin ollaan keretty vanhuksen kanssa kisaamaan. Edelleen hömpsytellen treenataan ja välillä vähän sillä silmällä kattelen läialueen kisoja josko matamin kanssa vielä virallisissa käytäisiin.
Virnan kohdalla olen omassa pienessä mielessä ajatellut että rallysta tulisi meille se "ykkös" laji, johon ainakin ohjaajana haluaisin eniten panostaa. Yhdeksi ensi vuoden tavoitteeksi olenkin laittanut että pennun kanssa päästäisiin edes mölleissä starttaamaan ja tällä hetkellä tuntuu ettei se eka virallinenkaan olisi ensi vuonna ihan mahdoton ajatus.

Canicross
Virnan kanssa olisi tätä tarkoitus käydä myöhemmin treenaamaan kunhan penskalle tulee tarpeeksi ikää. Tavoitteena olisi joskus uskaltautua jopa starttaamaan harrastusluokassa jos miun polvi kestää enemmän juoksemista. Laji on kyllä miulle varsin tuntematon ja "alkeisopetuksen" jälkeinen treenaaminen on miulle vähän mysteeri (millä tahdilla voi matkaa lisätä, viikottainen treenimäärä ja tyyppi), mutta eiköhän (toivottavasti) asiat lutviudu ajan kuluessa.
Jos joku osaisi heittää linkkiä mistä voi lisää lukea tuosta treenaamisesta, tai on oma kohtaista kokemusta, ottaisin kaiken tiedon kiitollisena vastaan.

Agility
Aikanaan agility oli miulle se the laji, joka suuresti vaikutti siihen että puudeli meidän perheeseen tuli ensimmäiseksi koiraksi. Nellan kanssa sitä harrastinkin useamman vuoden ja vaikka ei 1. luokkaa pidemmälle päästy niin pidin lajista kovasti.
Edelleen mielessä välillä kutkuttelee ajatus, että jos Virnan kanssa edes kokeilisi lajia vaikka sen alkeiskurssin verran.Virnan kanssa ollaan putkea harjoiteltu, juoksutettu siivekkeisne välistä ja kontaktia harjoiteltu. Penska todennäköisesti kasvaa maxi-koiran mittoihin just ja just ja hiukan, tai oikeastaan aika paljon, mietityttää ne maxi-hypyt muutenkin fyysisesti rankassa lajissa.

Näyttelyt
Nellan ja Ennin kanssa tuli aikanaan kehiä jonkin verran kierrettyä ja pitkään jo tuntui että aikansa kutakin, enää se homma ei kamalasti kiinnosta. Puudeleiden kanssa turkilla on niin suuri merkitys ja se (yli)tarkka trimmaaminen ja turkin varominen oli jotain todella vierasta itselle.
Nyt kuitenkin Virnan kanssa on ensimmäinen (pentu)näyttely takana ja jonkinlainen näyttelykärpänen tuntui päässeen puremaan. Buhundeilla se näyttelyvalmistautuminen on niin paljon rennompaa. Kuitenkin näyttelyihin ilmottautumismaksut on varsin suolaisia, joten se vähintään rajaa niihin osallistumista. Ja vaikka 5 kuukautisesta on vieläkin vaikea sanoa millaiseksi aikuiseksi se kehittyy, olen vähän sillä ajatuksella liikkeellä ettei me kuitenkaan välttämättä mva-titteliä lähdetä metsästämään.
Mutta onneksi on mätsärit, joissa takuulla tulee myös tulevaisuudessa pyörittyä. Ne on monesti sellaisia kivoja hupiretkiä hyvällä porukalla.

BH(/Viesti)
Pitkään mietin että voiko BH:ta laittaa tähän harrastuslistaan. Kuitenkin Virnan kanssa sen läpi saaminen olisi tavoitteena, joten tähän sen lätkäsen.
Viesti taas on sellainen laji, joka itseä kyllä kiinnostaa mutta jotenkin tuntuu vähän utopistiselta, ainakin että päästäisiin kokeeseen asti. Ihan ensimmäiseksi tarttisi saada buhundeille pk-oikeudet. Ja sitten (tai oikeastaan sitä ennen) tarttisi alkaa treenata niin tottista, esineruutua kuin viestiäkin. Tottis ja viesti-osuus on periaatteessa sellaisia, että koen pystyväni niitä treenaamaan ihan tämänkin hetken resursseilla, ainakin joten kuten. Esineruutu on kuitenkin miulle ihan hepreaa, ja olisihan se muutenkin hyödyllistä päästä ryhmään treenaamaan muitakin osa-alueita. Kuitenkin treeniryhmiin on tunkua ja pk-oikeudettomalla koiralla, varsinkaan kun en missään ryhmässä pk-rotuisen kanssa treenaa, ei oikeastaan ole ryhmiin asiaa.
Mutta toisaalta, viesti voi olla meille Virnan kanssa sellainen ihan täysin höntsäilytreeniä ja vaikka miulla monesti harrastuksissa on se koe/kisatavoite, niin tässä tapauksessa se kokeettomuss ei haittaa.

Toko
Jos joku olisi pari vuotta sitten, tai oikeastaan edes vuosi sitten, sanonut että lisään tokon harrastuslistaan niin en olisi kyllä uskonut. Oikeastaan ei miulla kyllä Virnan kanssa mitään kummallisia tavoitteita ja suunnitelmia ole tokon suhteen. Taustalla kutkuttaa ajatus, että jos selvittäisiin yhdestä alo-kokeesta hengissä ihan vaan koska mie haluaisin kokeilla onko miusta siihen.

Voittaja Puppy Show - ensikertalainen messarissa

Onneksi edes toinen meistä oli aamulla reipas matkaaja

Tänään vihdoin ja viimein koitti koko syksyn kuumottanut messaripäivä. Eilinen meni jännittäessä ja siinä tuli mm. pestyä lattiakaivot ja ysävälle lähti viestiä aiheesta kehän vaatekriisi.
Mutta lyhyesti virsi kaunis. Kiva reissu, vaikkakin raskas. Paljon ihmisiä ja tää kaksjalkanen on ikuinen stressiapina eikä aina kauhean sosiaalinen, joten on aika kaikensa antanut olo.
Virna oli kehässä oikein pätevä penska, nätisti ravasi ja seiso. Tuomarin kokeillessa koiraa läpi, Virna olisi kyllä mielummin istunut. Mutta propsit tuomarille, joka ymmärsi pennun venkoilua ja käsitteli pieniä nätisti.

Erinom. mittasuhteet omaava musta narttupentu, jolla selkeästi valkoinen rinta. Hyvä pään malli ja korvien asento. Hännän kiinnitys voisi olla korkeammalla. Reipas käytös.
KP, PN2

En ollut mitenkään yllättynyt että "hävittiin" vanhemmalle nartulle, kuitenkin paljon kehittyneempi ja kaunis buhund kyseessä. Ja vaikka tuomarista tykkäsinkin niin tarttee sen verran kulmakarvoja kohottaa että oli Virnan veljen kohdalla miettinyt onko musta buhundille sallittu väri. Joo, ei noita mustia Suomen näyttelyissä paljoa näy, mutta kun rodulla noita sallittuja värejä on vain kaksi. Ja tuo maininta selkeästi valkoisesta rinnasta, velipojalla oli myös maininta valkoisista alueista, joita on kuitenkin vähemmän kuin Virnalla. Kuitenkin vaaleillakin buhundeilla monesti noita valkoisia alueita on, ne vaan eivät samalla tavalla pomppaa esille kuin mustilla eikä niitä monesti mainita arvosteluissa.
Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava kehä katkasta ~10 vuoden pituinen näyttelytauko omalta osalta.

Kehän ulkopuolella penska sitten oli aika rasittava, kaikella rakkaudella. Jos Virnan veli meni edellä, pentu veti kuin höyryveturi. Sitten taas jos mentiin edellä tai ilman toista pikku-mustaa, oli toinen ääni kellossa ja oltiin niin hienoa pentua. Mutta reeniä reeniä. Muutenkin kironnut kun häiriötreenit jääneet vähemmälle, nyt tuli taas lisää pontta sen treenaamiseen.

Ja kyllähän se jonkilainen näyttelykärpänen pääsi taas puraisemaan. Katselin tulevia (pentu)näyttelyitä ja tammikuun lopussa olisi täällä Lahdessa karkelot. Katsoo jos saan säästettyä rahaa ilmomaksuihin niin hyvin voisinkin lähteä sunnuntaina.

Ja sitten niitä ostoksia, nyt on materialismionni taas saavutettu. Varsinkin kun Petenkoiratarvikkeella oli viikonloppuna 20% ale kaikista tuotteista verkossa ja liikkeessä. Sieltä tuli ostettua jyrsijöille kuivikkeita ja koirille kankainen kevyt häkki. Kunhan tilaus tulee pitääkin aloittaa Virnan kanssa häkissä olo treenit.
Messuilta tarkotuksena oli metsästää Virnalle se uusi hihna ja/tai panta. Bonuksena treenihihnaksi metrinen grippi. Ja kyllähän ne löytyivätkin, vaikkakin panta aiheutti harnaita hiuksia, koska värin piti tietenkin olla keltainen eikä sen värisiä pantoja oikein löydä.

Lopulta päädyin Hurtan puolikuristavaa pantaan. Aluksi katsoin vastaavaa pantaa pistolukolla, mutta 30-40 senttinen oli inasen vielä iso Virnalle ja pienempää kokoa ei kannattanut ostaa, koska Rukan panta on saman kokoinen.

 Hihnoissa löytyi sekä uusi arkihihna (2m monitoimari), että metrinen treeniliina. Molemmat D&C grippejä.

Kihlatun toiselle koiralle olen luvannut joululahjaksi uuden possupehmon, edellinen kun koki täytteen poisto kohtalon. Tuo on vähän isompi pehmo, HHC:n ständiltä kun löytyi oikein sopuhintaan

Pakko vielä laittaa kuva tuosta uudesta treenihihnasta Virnan treenipannan kanssa. Panta tosiaan hommattu Hollolan Nahkapajalta ennen pennun tuloa. Vaikka en tunnustakkaan olevan (suuri) välineurheilija, niin nyt on sen verta hyvän näköinen yhdistelmä että ei meinaa malttaa oottaa milloin noita pääsne käyttämään.

Lisäksi mukaan tarttui kotiin tuomisiksi erilaisia luita, muun muassa pussi jossa on ~60 kpl kana-kierrerullia. Ja näytepusseja jokunen, ja onnistuin vielä voittamaan Nutriman ständin arvonnassa 2 kilon säkin, jotain erityisesti hampaiden hyvinvointiin suunniteltua raksua. Arvon vielä että syöttelenkö Virnalle sitä tuon pussin verran, käytänkö nameina vai annanko rotille ja hiirille.

Ja loppuun vielä luuriräpsy väsyneestä reissaajasta, joka julmasti herätettiin iltalenkille ja piti vielä nököttää uusi panta (ja hihna) kaulassa.

Miten muilla meni messari viikonloppu? Sujuiko kehät, tuliko tehtyä ostoksia seuraavan puolen vuoden edestä? Vai tuliko katseltua streamiä kotisohvalta? Hauska lisä muuten tuo isojen kehien streamaaminen, lauantaian itsekin sitä katselin pienen tovin.

Taasko aika pantaostoksille?

Virnalla on pääasiallisesti käytössä nuo neljä kuvassa näkyvää panta. Vasemmassa reunassa näkyva Ratian vihreä panta on käytössä lenkeillä, joilla todennäköisesti käytän liinaa. Seuraavana oleva ruskea solkipanta on kaupunkipanta, sen vieressä oleva keltainen Polar puolkurra toimii yleispantana. Myös oikeassa reunassa näkyvä keltatikkauksinen ja -vuorinen treenipanta pääsi kuvaan, vaikka sen käyttökerrat ovat laskettavissa kahden käden sormilla.

Pantoja siis riittää, miksi pitäisi lähteä pantaostoksille?
Kun nuo alkavat käydä pieniksi, kasvavan pennun "ihanuuksia". Tai oikeastaan kaupunkipanta käy vielä ainakin jokusen kuukauden ja treenipannassa pitäisi riittää koko ihan aikuisenakin. Mutta nuo kaksi yleisimmin käytössä olevaa pantaa alkavat olla turhan nafteja. Keltaisessa yleispannassa riittäisi vielä pikkasen säätömahdollisuutta, mutta omaan silmääni se alkaa olla turhan kapea. Vihreä panta taas on aivan niillä rajoilla voiko sitä käyttää. Vaikka Virna meneekin purtsi/metsälenkeillä suurimman osan vapaana, pidän liinaa mukanani paria kohtaa varten joissa haluan tarvittaessa saada pennun lähelleni nopeasti, kuitenkin tarjoten liikkumistilaa enemmän kuin normi hihnan verran. Ja liinaa käyttäessäni haluaisin että Virnalla on joko valjaat tai leveämpi panta. Nellan vanhat Ratian y-valjaathan olivat tuota pantaa ennen käytössä, mutta ne ovat jääneet liian pieniksi.

Voisin vaan käydä Mustista ja Mirristä ostamassa isomman Polarin puolkurran. Pidän noista pannoista, sillä ne evä ole kalliita ja näyttävät omaan silmään kivoilta. Plus niitä löytyy keltaisena. Toisaalta toisessa lähi eläinkaupassa näkyi vähän leveämpiä, kunnon heijastimella varustettuja pantoja (myös keltaisena). Jos vaikka Virnan ottaisi mukaan seuraavalla lihojen haku reissulla ja sovittaisi että löytyykö hyvää kokoa. Olkoonkin että se panta oli tyypiltään enemmän sellainen "talvipanta" Vaikkakin messarikin kovasti lähestyy ja sieltä voisi löytyä jotain kivaa, toivottavasti messuhinnoilla. Tosin messujen ostoslista on jo varsin pitkä omaan makuun.

Ja uusi noutajatalutinkin pitäisi ostaa. Tykkäsin käyttää edellistä lenkeillä joilla Virna on vapaana, koska se on niin paljon helpompi ja nopeampi pujottaa pennulle kuin käydä lukon ja lenksun kanssa sähläämään, varsinkin näin talvella kun käsineet ovat käytössä ja hidastavat vielä. Onnistuin vain edellisen hukkaamaan jonnekin metsään. Noutajataluttimen käyn kyllä ostamassa Biltemasta, sieltä edellinenkin oli eikä paljoa maksanut ja hoiti vielä asiansakin.

Olisiko kellään muita panta ehdotuksia? Spekseinä tosissaan olisi keltainen väri, pistolukko mieluiten, mutta myös pk- tai solkipanta menee, heijastimia edes jonkin verran ja leveys vähintään sen 2 cm, mielellään ~3 sentin luokkaa.
Tai saa vinkata jos tulee mieleen joku "koju", jossa messarissa kannattaa käydä pantoja katsomassa

Match Show 3.12

Messari onjo ensi viikon viikonloppuna ja tänään käytiin vielä paikallisen mäykkyporukan mätsäreissä vähän harjoittelemassa. Oltiin kolmen ihmisen ja yhteensä viiden koiran porukalla liikenteessä, miulla oli kaikki kolme neitoa mukana vaikka Enska olikin vain statistin roolissa.
Saatiin onneksi kaverilta autoa lainaan, näin isolla poppoolla bussilla matkustaminen olisi todennäköisetsi ollut sieltä ja syvältä eikä esim. häkkiä olisi saanut mukaan. Tosin alkuun miun olisi tehnyt mieli ajaa lähimmälle romuttamolle hondan kanssa. Ensin kässäri oli jäätynyt, mutta sen sai nopeasti toimimaan kun vaan peruuttaessa törkeästi runnoin kaasua sen verta paljon että auto lähti liikkeelle. Ajattelin että käyn tankin kautta ennen kuin haen kyytiläiset, mutta tankin läppä olikin jäätynyt kiinni. Siinä sitten lähdin kurvailemaan toivoen että bensa riittää ja luukku suostuu avautumaan kunhan auto on vähän lämmennyt. Onneksi auto sitten lämpesi sen verta että kun olin saanut ystävät haettua ja kurvattiin huolstikalle niin luukku jopa avautui eikä matkanteko keskeytyny heti alkuunsa bensan loppumisne takia.

Mätsäripaikkana oli kennelpiirin todella pieni halli, onneksi se oli sentään lämmin. Kehät (ja ilmottautuminen) oli jaettu porrastetusti kolmeen osaan, mutta meillä oli koiria jokaisessa kolmessa osassa, joten pitkä päivä oli tiedossa. Ja onneksi saatiin tosissaan se häkki mukaan, muuten oltaisiin oltu pulassa. Tai siis mie oisin ollu enemmänkin, koska ylimääräisiä "tyhjiä" käsiä ei kamalasti ollut.

Ensimmäisessä satsissa oli veteraanit, eli Nella pääsi pitkästä aikaa kehään. Ennen kehien alkua Nellaa tuntui ahdistavan ahtaassa tilassa oleva kova meteli. Käytiin vähän kehässä leikkimässä ja kyllä se vanhusta tuntui helpottavan. Hienosti Nella taas veti, tasaisen varmaa työtä silmät säihkyen.
Lopputulemana Nellalle veteraaneissa sin3

Hienosti palkintopokaali jäi ruusukkeen taakse. Ups

<3 class="separator" div="" ja="" kolmas="" lopuutulemana="" nauha="" sija="" sininen="" style="clear: both; text-align: center;">

Seuraavaksi päästiin jännäämään toisen ystävän koiran menoa pienissä koirissa. Ja niitähän oli monta. Virnan parikehä oli lähestulkoon samaan aikaan kuin pienten koirien värikehät, ja tosissaan pennut oli vikassa jaossa ja pienet koirat toisessa.

Ennen Virnan kehän alkua olin taas sitä mieltä että ei tästä tule mitään. Treenatessa ennen kehää Virna alkoi peitsaamaan kamalan helposti ja keskittyminen vähän harhaili. Satuin vielä samaan aikaan harjoittelemaan kuin meidän pari, sakumaanikko jonka omistaja (?) ei aiemmin nähtävästi ollut käynyt mätsärissä tai näyttelyssä ja jonka tuttava kovasti yritti auttaa ennen kehien alkamista. Pienen tovin mie jo kauhuissani aattelin että tullaankohan näkemään tuplahandlausta, mutta pelkoni oli onneksi turha. 

Vaikka viime hetken harjottelu meni vähän miten meni, koko ajan kuitenkin parantaen, kehään mennessä Virna taas osasi punaisen nauhan verran.

Isoja pentujakin oli jonkin verran joten värikehiä saatiin odotella jokunen tovi ja pentua kävi taas selvästi väsyttämään. Kuitenkin viime hetken tsemppaus onnistu, paremmin kuin hyvin. Tällä kertaa en voi sanoa että ympäriltä käteltiin koiria pois, koska olimme jonon ekana. Mutta koirat kehässä väheni ja huomasin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Olin henkisetsi varautunu että vaikka viimeksi sijoituttiinkin, niin tuskin tällä kertaa kävisi yhtä hyvä tuuri. No ähäkutti, olin selvästi väärässä. Neljäs sija valittiin ja tuomari halusi juoksuttaa vielä kertaalleen kahta muuta jäljellä olevaa koiraa. Siinä vaiheessa olin varma että tullaan kolmanneksi koska meitä ei enää laitettu juoksemaan. 

Ähäkutti uudestaan.

Kolmas ja toinen pentu sijoitettiin ja siinä me Virnan kanssa tönötettiin yksikseen ilman paikkaa. Tuomarin tullessa ojentamaan ruusuketta ja ohjaamaan meidät ykköspaikalle, saatoin hämmennyksissäni kysyä "oikeesti, ethän huijaa?". 

Virna oli siis isojen pentujen pun1 Niin, jotta mitä. On toi aika uskomaton penska <3

Hieno knääpiö-buhund <3

Tuon kehän jälkeen oltiin me kaikki ihmiset ja 3/5 koirista aivan rättipoikkipuhki. Vielä piti kuitenkin odottaa Bis-kehää Virnan kanssa. Siellä pentu oli aivan väsynyt eikä jaksanut paljoa seistä ja ravaaminenkin oli pomppivampaa kuin yleensä. Olin todella iloinen kun emme päässeet jatkoon vaan saimme alkaa purkaa leiriämme ja pakkaantua autoon.

Kaiken kaikkiaan todella mukava päivä. Seura oli erinomaista (kiitos <3), buffasta sai loistavia leivoksia ja plussana typyjen palkinnot.

Nyt voi hyvillä mielin lähteä ensi viikonloppuna messariin panikoimaan.

Vanhus treenaa

Kuten Virnan treenivideon sisältävässä postauksessa mainitsin, oli tarkoitus kuvat Nellankin treeanmista, mutta se jäi sillä kertaa. Tällä viikolla olen kuitenkin kuvannut Nellan treenaamista parilla (kolmella) kertaa ja sain aikaseksi heittää ne kasaan ja youtubeen.
Ja taas kerran tuli todettua, että videoiminen kannattaa. Nellan kanssa käsimerkit ja vartalolla ohjaaminen ei niin paljoa haittaa, mutta nyt on taas paremmin muistissa mitä pitäisi treenata



Kuten videosta huomaa, Nella on alkanut eteen tulossa ennakoimaan perus asentoon palaamista. Sitä pitää treenata lisää, ja jo noissa kuvatuissa pätkissä otin pääasiassa takaa kierron kautta perusasentoon palaamiset juuri siitä syystä. Myös maahan meno ja varsinkin koiran kiertäminen on aika lahjakkaasti päässyt hajoamaan ja sitä tarttee (taas) käydä enemmän treenaamaan. Mutta kaiken kaikkiaan tykkään kyllä kuinka hyvin matami vielä jaksaa tehdä <3 Vaikka kuten piippaamisesta kuulee, aina ei vain malta. Ei sentään ole samanlaista kiljumista kuin kesällä kurssilla.

Ja noin yleisetsi videoimisesta: tarvitsee ilmiselvästi etsiä joku parempi kuvakulma, turhan helposti taas hävittiin kuvan ulkopuolelle eikä siinä tillassa kamalasti mahdu tekemäänkään.

Onnea Tilhi 1v!

Tuolla joukon pienimmällä mustalla, Tilhellä, on tosissaan tänään yksvuotissynttärit. Jotenkin hassua ajatella, että nyt vasta ensimmäistä synttäriä juhlitaan ja ensi vuoden alkupuolella tulee yhteiselossa ensimmäinen vuosi täyteen. Tuntuu että tuo kani olisi pidempään täällä ollut.
 Vaikka kaikki ei olekkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan (Lokki ei loppujen lopuksi hyväksynytkään Tilppaa samaan porukkaan), en vaihtaisi pomppu koipea pois mistään hinnasta.

Tilhi sai synttärinsä kunniaksi suurinta herkkuaan, porkkanaa, joka harvemmin miulla kanien ruokalistaan kuuluu.

 Kaivoin vielä arkistojen kätköistä vanhempia kuvia Tilpasta. Voi apua kun pikkunen on kasvanut <3

Videota ja askelmerkkejä loppu vuodeksi

Eilen tuli pitkästä aikaa videoitua treenaamista. Sisältää tältä päivältä kaksi sähläilykertaa Virnan kanssa, tarkoituksena oli kuvata kanssa lyhyt video Nellan kanssa treenaamisesta, mutta se jäi. Josko vaikka joku lähipäivä.

Ihka ensiksi sanon kyllä videosta, että en enää kuvaa järkkärillä sisällä, ainakaan tuolla linssillä. Turhan helposti kadottiin kuvan ulkopuolelle, josta jotkut olen tökerösti editoinut pois.

Mutta nauttikaa/kauhistelkaa



Tuosta videosta saakin kätevän liukuman postauksen toiseen aiheeseen, eli askelmerkkejä loppu vuodeksi.
Tapahtumien suhteen olisi tiedossa 3.12 mätsäri täällä Lahdessa. Tarkoitus olisi lähteä porukalle paikan päälle. Itse otan koko kolmikon mukaan, mutta kehään menee vain Virna ja varauksella Nella (kuinka Matami jaksaa, onko halli kuinka kylmä). Enska pääsee kuitenkin kannustusjoukoksi mukaan
11.12 olisi sitten penskan kanssa se messari-reissu. Sunnuntaina pentuihin on ilmoitettu 4 pentua, joista veikkaan että kaksi "muuta" on vanhemmissa pennuissa. Kätevää kun ei pahemmin pentueita synny niin pystyy varsin tarkasti veikkaamaan pentuihin osallistujat.

Treenaamiseen suhteen loppu vuosi varmaan jatketaan perusasennon ja seuraamisen alkeiden kanssa painimista ja videolla ollutta eteen tulemistakin jatketaan. Siinä seuraava askel on kohta puolin ottaa käskysana mukaan ja käydä häivyttämään kosketuskeppiä. Siitä sitten voisi alkaa harjoitella vaikka sitä peruuta - istu. Ja miun pitää opetella olla käyttämättä noin voimakkaita vartaloapuja mitä videolla näkee.
Videosta vielä pakko sanoa, että olen kyllä tyytyväinen tuohon asenteeseen jolla Virna tekee hommia, varsinkin lelun kanssa. Tarttis vaan ottaa sitä rohkeemmin mukaan palkkaukseen. Pätevä pikku harrastus-buhund <3

Hallitreenit ja match show

Lauantaina (19.11) käytiin porukalla pitkästä aikaa hallilla treenaamassa. Virnan lisäksi mukana oli kaksi veljeä, kaveri koiransa kanssa sekä kaksi miulle aiemmin tuntematonta ihmistä koirineen. Ipanan kanssa tehtiin pääasiassa sivulle tuloja, yhden-kahden askeleen seuraamisia ja parit luoksetulot jonkun aina pitäessä pentua pannasta. Ja harjoiteltiin me seuraavan päivän mätsäreitäkin varten vähän seisomista ja juoksemista.
Huomiota:
* Lisää treeniö häiriössä. Ajottain Virna keskitty tosi hyvin ja teki hommia samalla tasolla kuin kotonakin. Mutta turhan helposti keskittyminen häipyi ja haahuilu alkoi. Myös muiden koirien haukkuminen oli asia, joka sain tuon heittämään hommat kesken ja vastaamaan haukkuun omallaan.
* Seuraamisessa tarttee alkaa kiinnittää huomiota että Virna lähtee oikeasti miun mukaan, eikä sen puoli askelta myöhemmin niin kuin tällä hetkellä suurimman osan ajasta. Voisin välillä taas imutella noita askelta-paria ja jossain vaiheessa kaivaa lelua mukaan.
* Se oikea käskysana treeni luoksetuloon :D Eilen käytössä oli 'täällä', joka on oikeasti käytössä lenkeillä sellaisena "absoluuttisen varmana luoksetulona", jossa aina on palkkana leikkiminen. Ja oikeastaan miun pitäisi alkaa myös miettiä niitä käskyjä eri kohtin tulemisille. Ajatuksena ollut, että suoraan sivulle perusasentoon tulo on ihan 'sivu', joka on myös seuraamisessa. Sitten taas eteen istumaan tuleminen olisi käsky x, joka kuitenkin olisi eri kuin rallyn eteen istumaan tuleminen.

Tänään sunnuntaina (20.11) oli sitten vuorossa Virnan ekat mätsärit. Vähän pystymetsästä lähdettiin, aluksi oli tarkoitus että vasta joulukuun alussa mentäisiin ihan vieressä oleviin mätsäreihin treenaamaan messaria varten, mutta kaveri oli bongannut nämä mätsärit ja pennuilla sopivasti varoaika umpeutui perjantaina.
Eilisen treenin perusteella päätin, että lähden ihan vaan pennun kanssa, koska tuon reagoiminen tilanteeseen jossa on paljon muita koiria on todennäköisesti sellainen että luulisi ettei Virnalla ole mitään korvia tai aivoja.

Alku tapahtumapaikalla olikin juuri semmoista neliveto vetämistä ja vähän kaikelle haukkumista. Pikku hiljaa kun suurin energia oli purettu, alkoi ne korvatkin löytyä ja Virna jopa itsekin tarjosi kontaktia ja alkoi rauhoittua.

Ennen parikehää kaivoin vielä  taskusta Nellan treenilinnun (älä nirhaa, matami), joka oli taskuun ja käteen sopivampi kuin pennun oma treenilelu. Ja johan alkoi homma toimia. Parikehässä knääpiö meni niin hienosti, seisoi kuin tatti ja hienosti pysyi ravilla eikä peitsannut tai pomppinut/laukannut. Tuomari pohti pitkään, mutta lopulta päätyi antamaan meille punaisen nauhan. Kehän jälkeen sain kihlatulta pari neuvoa esittämiseen tulevaisuuden varalta, mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen menoon. Vielä kyllä pitäisi Virnalle opettaa että kehässä juostessa ei sitä katsekontaktia tarvitse pitää, mutta se on sitä hieno säätöä nyt kuntietää että penska pysyy hanskassa.

Punaisten kehä oli sitten yhtä kaaosta alkuun. Virna oli ihan väsynyt eikä namit toimineet ollenkaan. Kehä oli vielä kaiken lisäksi tupaten täynnä ja seisotuksessa takana oleva koira joutui tulemaan tosi lähelle, Virna ei yhtään keskittynyt miuhun vaan se toinen koira olisi ollut niin paljon mielenkiintoisempi. Olin jo ihan varman että me tiputaan ihan alkuun, mutta tuomari tiputti koiria miedän ympäriltä eikä Virnaa. Kehän laidalta vielä kuului kihlatulta neuvo että ottaisin sen lelun taskusta kun väsynyttä pentua ei namit yhtään kiinnostanut. Ja kas kummaa, johan alkoi Virnalla taas keskittyminen pelata. Lisää koiria tiputettiin ja yht'äkkiä huomasin että ollaan neljän parhaan joukossa ja miun ilme oli takuulla hyvin hämmentynyt. Tuomari vielä juoksutti meitä neljää ja hienosti Virna tsemppasi, vaikka huomasi että pikkunen on ihan väsy.
Lopulta tuomari sijoitti meidät neljänneksi.

Kyllä, Virna oli ensimmäisessä mätsärissään isojen pentujen punaisten neljäs. Oletuksenahan oli ihan vaan sininen nauha ja kätellään heti ulos, mutta ipana yllätti <3 Palkittujen rivi oli kyllä hupaisa, siellä oli afgaani, joku karkeaturkkinen vaalea pentu, saku ja sitten miun knääpiö.
Kaveri oli vielä ilmottaunut pentujen kanssa parikilpailuun, joka pidettiin ennen BIS-kehää. Siinä odotellessa ja kahvia hakiessa tuomari tuli vielä kehumaan kuinka hieno ja veikeä koiran alku Virna onkaan. Hämmennyin kovasti, se on aina yhtä outoa kun omia koiria joku noin kehuu.
Itse parikilpailu oli juuri sitä mitä voi odottaa kahdelat väsyneeltä pennulta. Välillä pikku-mustat oli sen sekunnin hienosti, mutta suurin osa ajasta meni riekkuessa ja ei ollut yllättävää että ne käteltiin ensimmäisten joukossa ulos.

Hieno päivä ja nyt kotona rötköttää yksi väsynyt ipana.
Nyt on paljon varmempi olo kun näki että kyllähän Virna osaa ja tietää nyt paremmin mikä sillä toimii. Oon kyllä tienny että Virnalla lelu toimii hyvin palkkana, mutta en aikasemmin ole tajunnu sen olevan oikeesti noin iso juttu tuolle, punasten kehässä pentu selvästi laitto sen vikan tsemppivaihteen päälle kun sen lelun näkökenttäänsä sai. 

Tavoitteet vuodelle 2017

Vaikka vuotta onkin vielä melkein kaksi kuukautta jäljellä, voisi niitä tavoitteita ensi vuodelle listailla ylös. Vaikka kaikkeahan voi vielä tapahtua ja tavoitteet muuttua, mutta ainakin mitä nyt olen päässäni pyöritelly.

Puudeleille en oikein enää tavoitteita osaa laittaa, jos molemmilla terveys pysyy kasassa niin ihan vaan mätsärissä pyörähtäminen olis pop.

Virnalla taasen löytyis yhtä sun toista, mutta kattoo miten penskan kanssa asiat rullaa.
- Edes yhdet näyttelyt (jos purenta nyt asettuu kohdilleen)

- Vetotreenien alottaminen
* Lähinnä juoksijan vetämisen opettelua, suuntakäskyt, pysähtyminen ja hiljentäminen

- Vähän vois viestiä ja/tai jälkeä käydä opettelemaan, ihan sieltä alkeista
* Tätä/näitä piti oikeastaan jo nyt syksyllä alottaa, mutta se vähän jäi.

- En tiedä onko kuinka kuuseen kurkottamista, mutta rally-tokossa möllikisat olis sellanen ultimaattinen tavoite.
* Tätä kautta treenattavien asioiden listalle uutena niiden perusaseno-seuraaminen-maahan-istu lisäksi tulee eteen tulo (ja ohjaajan peruutus) ja takaakiertäminen (/saksalainen täyskäännös)

- Jos aikataulut ja rahatilanne sallii, niin kurssi ja/tai treeniryhmä. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmilta tuntuisivat saman paikan Tottelevaisuuden jatko-kurssi kuin missä käytiin alkeet-kurssi taikka yhden paikallisen seuran rally-toko ryhmä.

- Tuota viereistä pururataa pitkin lenkki Renkomäelle ja jos ei kävellen takaisin niin sieltä sitten voi bussilla tulla, suuntaansa matkaa noin 7 km. Tämä on kyllä ehkä enemmän miuta itseäni varten :D

Ja sitten koska tämä blogin pitäminen on taas lähteny rullaamaan, niin josko pari tavoitetta tännekin

- Optimaalinen päivitystahti olisi se 2 kertaa/viikko, mutta yritän pyrkiä siihen kerran viikossa. Tuskin siihen pääsen, mutta ainahan se tavoite olla pitää. Mutta jos ensi vuoden lopussa blogista löytyy 52 tekstiä vuodelle, niin tyytyväinen olen.

- Jotain tämän ulkoasun suhteen voisin yrittää tehdä. Edes se banneri, ehkä myös jotain leiskan väsäystä
* (niin millä taidoilla. Terveisin amkin tietojenkäsittelyn opiskelija ;D)

- Kylläkin ennen ulkoasuun keskittymistä pitäisi saada nuo infotekstit valmiiksi
* Jokaiselle koiralle oma sivu, kanit-sivu (vaikka tämä onkin nyt enemmän koirablogiksi valumassa) ja joku miun itteni esittelykin vielä

Veljien treffaamista ja lihotuskuuri

Virna pääsi tänään läheiseen koirapuistoon treffaamaan kahta lähellä asuvaa veljeään ja Tulhu-emoa. Toista tänään nähdyistä veljistä ollaankin nähty aika useasti koska ystäväni sen omistaa, rokotuksetkin käytiin samaan aikaan ottamassa. Toista veljeä taasen ollaan nähty viimeksi pari viikkoa luovutuksen jälkeen. Ja Tulpan Virna on viimeksi nähnyt silloin ennen luovutusta. Kameran mukaan ottamista mietin hetken, mutta jätin sen kuitenkin kotiin, harmi. Harmi, olisi ollut mukavaa (yrittää) ottaa kuvia neljästä riekkuvasta buhundista.

Penskoilla ainakin oli kivaa, kaikki sellaisia "hulluja reikäpäitä" jotka vaan juoksivat ja painivat ja pitivät ihan mahdotonta pärinä-ärinä meteliä. Vaikka ääntelystä olisi voinut muuta luulla, kokoajan pienet pysyivät leikin puolella. Puistoilun jälkeen parempi puolisko halusi vielä ottaa yhteiskuvan koko poppoosta puiston ulkopuolella. Hiki meinasi tulla kun yritettiin saada kaikki neljä pysymään rivissä vapaana tarpeeksi pitkään, mutta kai sieltä jotain kelvollista tuli. (Enkä mie vieläkään ole Virnalle opettanut käskystä istumista...).

Käytiin vielä porukalla läheisessä eläintarvikeliikkeessä (Karvapallossa) pyörähtämässä. Mie olen nyt hanskakelien alettua todennut, että ehkä voisin Virnalle ostaa grippihihnan vaikka aiemmin olen miettiny ettei ikinä sellasta miulle. Mutta niin vaan se mieli muuttu kun joutuu hanskojen kanssa puristamaan hihnaa kokoajan ettei se liu'u. Ajattelin josko tuossa liikkeessä myytäisiin sopivaa hihnaa. Grippejä löyty, jopa keltaisenä. Mutta normaalina hihnana, miulla kun on monitoimihihna hakusessa. Vastaavasti eilen käydessäni toisessa eläinkaupassa (Riemu), siellä oli kyllä kahta eri paksuista ja pituista monitoimari grippiä ja vielä hyvän hintasena (taisi 3m monitoimarikin olla alle 30 euroa), mutta justiinsa keltainen puuttui. No mutta jos vaikka viimestää messarista...
Loppujen lopuksi mukaan tarttui kaikille koirille vain siankorvia, ne kun oli tarjouksessa 50 senttiä kappale.

Koirapuistossa puhuttiin kuinka paljon pennut syö, ja Virna vetää melkein puolet vähemmän kuin kumpikaan veljistä. Onhan tuo selvästi niitä pienempi myös korkeudeltaan ja paino eroakin on sen ~ kilon verran. Vielä kun Karvapallossa käytiin vaa'alla ja paino ei ole noussut rokotuskäynnin jälkeen (siitä kuitenkin pari viikkoa) totesin että voidaan huoletta nostaa ruokamäärää, tai lähinnä nappulan määrää isommaksi jotta Virna söisi oikeasti sen 50/50. Lihotuskuuri on kyllä ehkä turhan voimakas sana, varsinkin kun Virna ei kuitenkaan ole laiha pentu.
Aiemmin penska on päivässä syönyt yhteensä 200 grammaa lihaa (vaihdellen sika-nautaa, kalkkunaa, broileria, heppaa, sydämiä ja kanapiiraa pääasiassa, maksaa ja lohta kerta viikkoon) ja nappulaa sen 2-2½ desiä/noin 120g (Brit Caren molemmat pentunappulat on ollu parhaita Virnalle). Nyt jos nostais nappulan määrään siihen 3 desiin ja kattoo mitä käy.

Kuvapostaus osa pentu ja lumi

Koska Virnasta ei ole tullut kuukauteen otettua kuvia, päätin eilen kaapata kameran mukaan lenkille. Varsinkin kun lunta oli satanut ja sää oli mukavan aurinkoinen.

Kuvapostaus

Vähän ennen Virnan tuloa miulle kotiutui Se Ensimmäinen järkkäri, Canonin EOS 1300D kittilinssillä (18-35mm). Pennusta tullut jonkin verran kuvia räpsittyä, tosin nyt kun auringonvalo on vähentynyt ja opiskelussa kiireitä riittää on kuvaaminen vähän jäänyt.

Mutta kuvaoksennus siis, vanhimmasta (30.8) uusimpaan (1.10)

Ja jottei tämä meno olisi liian koirapainotteista, niin pari kuvaa noista jyrsimistäkin

 

 

Kaksi kuukautta yhteiseloa takana

Miun piti olla reipas ja kirjoitella tällänen fiilistelypostaus kun Virnan kotiutumisesta oli kuukausi kulunut. Mutta koska opiskelu ja pentukoiran (plus kahden aikuisen koiran) kanssa eläminen on aika kiireistä ei ole koneella istumiseen ollut kamalasti aikaa, joten hypätään suoraan kahden kuukauden yhteiseloon.

Eilen oli meillä vika kerta tottelevaisuuden alkeet-kurssilla pennun kanssa. Mie aloin silloin kun Virna oli 12-viikkonen ettimään sopivaa kurssia, koska näytti vahvasti siltä että pentukurssi johon ajattelin meidän menevän ei toteutuiskaan. Kurssin vetäjälle laitoin viestiä päivää ennen ensimmäistä kertaa, sisällön ollessa kuta kuinkin "voisko tälläsen 12-viikkosen ipanan kanssa tulla tottelevaisuuden alkeet-kurssille, koska meillä olis tarkotuksena tulevaisuudessa käydä harrastamaan mm. rallya ja bh saada läpi" ja samana päivänä tuli vastaus että ollaan pennun kanssa tervetulleita. Kurssilta saatin tosi hyviä palasia harjotteluun ja eteenpäin menemisessä ja Virna oli aivan super pätevä pentu joka kerralla <3 Ohjaajakin moneen kertaan sano että pikku-mustalla on tosi hyvin palikat kohillaan ja mikä varmaan miulle oli se mieltä lämmittävin kommentti, on se että Virna mielellään tekee hommia miun kanssa ja miulle. Ja kuulemma saa laitella kuulumisia kuinka edistytään kunhan pentu kasvaa vaikka ei jatkettaiskaan keväällä seuraavalla kurssilla (kovasti kyllä olisi tarkoitus samalla vetäjällä jatkaa). Kovasti kyllä lämmitti mieltä että olen nähtävästi jotain osanut tehdä oikein enkä ainakaan ihan täysin pilata pentua.


Kotona ollaan jääty vähän jumiin treenamisen kanssa. Sisällä onnistuu niin peruuttaminen kuin maahan menokin ja seisomista ollaan alettu naksuttelemaan. Virnalla vaan ei meinaa riittää mielenkiinto pönöttämiseen kun olisi paljon kivempi tarjota peruuttamista tai maahanmenoa. Muttta pikku hiljaa. Ruokakupille tekee hyvin ja onnistuu vähän pidempinä sarjoina maahan-peruuttaminen-seisominen ja vielä se luvan odottaminen kupille. Sisällä Virna myös pysyy maassa kun kiertelen ja kaartelen sitä. Kunhan seisominen on saatu vähän parempaan malliin ajattelin taas naksutella vähän "höpöhöpöä" ja kosketuskepin opettelun jälkeen voisi olla vuorossa jalkojen pujottelu niin olisi taas vähän vauhdikkaampi liike vuorossa.
Ulkona taasen maahan meno tuntuu olevan ihan mahottomuus. Aluksi se eteni tosi hyvin, mutta jossain vaiheessa taisin vaatia liian paljon ja nyt se ei vaan toimi, Virna on kuin ei olisi koskaan koko käskyä kuullutkaan. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä läheiselle entisen päiväkodin pihalle riekkumaan ja siitä lähteä sitä maahan menoa rakentamaan.

Tänään tosissaan tulee 17-viikkoa mittariin ja vaaka näytti 7,8 kiloa uusintarokotuksilla, kaverilla oleva veli on tasan kilon painavampi. Tällä hetkellä Nellan vanhat Ratian valjaat istuvat kuin nakutettu, mutta saa nähdä mikä on tilanne parin viikon päästä. Hampaitten vaihtuminen on alkanu ja tällä hetkellä tuolla on sellanen eskarilaisen hymy. Etuhampaat on uudet ja sitten viereiset hampaat on tippunu eikä uusia vielä näy. Mielenkiinnolla odottelen purennan kehittymistä, luovutusikäsenä oli nätti saksipurenta, ekoilla rokotuksilla reipas yläpurenta ja nyt uusintarokotuksilla oli vielä lievä yläpurenta.

Niin joo, Virna on ilmotettu ensimmäisiin pentunäyttelyihinsä 11.12 Voittaja Puppy Showhun, aka messari kutsuu 11.12. Ajattelin että kun ei koskaan tullut puudeleiden kanssa messareihin osallistuttua niin nyt sitten pennun kanssa. Ja koska "viralliset luokat" on suoraan sanottuna sikahintasia (halvin ilmo 59 euroa, tasan kakskymppiä pentunäyttelyä kalliimat) niin parempi vaan pennun kanssa mennä.

Puudelit ovat ottaneet pennun hyvin vastaan, mitä nyt Enni on edelleen sitä mieltä että pennun ei tarttis tulla turhan liki esim. nukkumaan. Mutta nopeasti nuokin tilanteet  ratkeavat. Monesti kolmikon kanssa aamulenkeillä pidän sekä Nellaa että Virnaa vapaana ja niin vain tuo 14-vuotias painaa menemään pennun kanssa ja on ihan fiiliksissä kun saa juosta jonkun kanssa. Miun pöhkö vanhus <3

Ja nyt kun meitä on neljä

Melkein viikon ajan Virna on kuulunut muonitusvahvuuteen. Ja joka päivä kun opin tuota penskaa paremmin tuntemaan, enemmän ja enemmän siitä pidän. Pikku hiljaa päivät ovat asettuneet uomiinsa, vaikkakin hyvin pian, huomenna, tulee taas muutosta koska miun opiskelut alkavat.

Puudeleiden kanssa yhteiselo on lähtenyt suht kivuttomasti sujumaan. Alussa Nella odotetusti oli sitä mieltä ettei pentu saisi liikkua tai mitään, mutta nyt Matami komentaa vain jos pentu on riekkuu liian lähellä. Olen jo pariin otteeseen saanut leikittyä Nellan ja Virnan kanssa niin, että Nella leikkii miun selän takana ja sille kisua heittelen un taas Virna leikkii miun etupuolella <3 Suurimman osan ajasta Nella vain ignoraa penskan tyystin.
Virna on ollut juuri sellainen pentu kuin toivoinkin ja vielä enemmän. Se tykkää leikkimisestä ja syttyy siihen suht nopeasti. Jos ulkona on jotain jännää, Virna istahtaa miettimään hetkeksi, mutta jatkaa kulkuaan kutsuttaessa. Purtsilla/"metsässä" pysyy hyvin vapaana. Käy viipottamassa siellä sun täällä, mutta kutsuttaessa tulee nopeesti luokse eikä kuitenkaan kamalan kauas lähde seikkailemaan. Henkilöautossa matkustaminen onnistuu niin sylissä kuin paksissa häkissä ja Mustissa ja Mirrissä vierailu oli Virnan mielestä hurjan kivaa.

Ollaan myös käyty kertaalleen kihlatun ja kaverin koirien kanssa treenikentällä, jossa puudelit tekivät rally-juttuja ja Virnan kanssa opeteltiin leikkimään ja aloitettiin vähän naksuttelua. Pentuhan on aikas mainio, kaksjalkanen tuntuu enemmän sitä harjottelua tarvitsevan.
Aluksi ongelmana meinasi olla ettei mitkään herkut käy, tai on vähän sellasia joita voi syödä jos ei mitään mielenkiintosempaa tapahdu. Nyt Virna on saanut aamusin puolet lihasta ja pikkasen nappuloita, loput nappulat pyrin antamaan ulkoilujen/harjoittelun yhteydessä ja sitten illalla pentu saa lopun puolikkaan lihoista ja jos nappuloita on jäänyt syömättä päivän mittaan. Kummasti nappulat ovat alkaneet kelvata palkkana.
Naksuttelussa ollaan aloitettu maahan menon opiskelua ja välillä tehdään vaihtelun vuoksi laatikkoleikki, jolla yritän kannustaa Virnaa tarjoamaan erilaisia toimintoja. Tällä hetkellä meillä on ongelmana, että Virna kyllä nopeasti tajuaa mistä palkan saa, mutta jää siihen kiinni eikä lähde viemään asiaa pidemmälle jos nostan palkkauksne kriteeriä. Olen sitten yrittänyt mm. palkan suunnalla saada pikku mustaa siirtämään etuosaansa alaspäin.
Mutta ei tässä kiirettä mihinkään ole, molemmat opetellaan ja niitä "pohjia" tässä luodaan. Virna tykkää naksuttelusta ja on vaan niin äärimmäisen söpö tarjotessaan esim. johonkin suuntaan katsomista ja samalla miuta katsoen että "joko? Naks?".

Haaste!

Tälläisen haasteen sain ystävältä. Kaikki kiinnostuneet vaan tekemään!

1. Mitä rotua et ikinä hankkisi, miksi? 
 - Vaikea sanoa yhtä rotua, enemmänkin minkä tyyppistä. "Yllättäen" lähtökohtaisesti sairaat rodut (mopsi, enkkubulla, cavalier) ovat nou-nou. Samoin esim. täysin metsästyskäyttöön tarkoitetut rodut tai laumanvartijat, koska noh. En metsästä enkä vahtikoiraa tarvitse

2. Jos saisit valita minkä vain rodun mikä se olisi, miksi? 
 - Apua :D Koska buhund on tulossa niin sitä en nyt vastaan. Toisaalta myös bordercollie vois olla kiva, sellanen ollut miulla yläasteelta asti salaisena haaveena, mutta toisaalta se ei ole sellainen rotu jonka haluaisin. Valitsen siis sotkun (tsekinpaimenkoira). Yhtään en ole vielä livenä tavannut, mutta mitä olen käsittänyt niin monipuolisia harrastuskoiria joilla riittää potkua myös vähän pidemmälle. Hyviä nenänkäyttäjiä ja nyt kun pk-puolelta haku on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän niin siihen tsekit tuntuvat oikein sopivilta. Eivät kuitenkaan arjessa ole niin äärettömän haastavia ettenkö sellaisen kanssa luulisi pärjääväni

3. Millaisesta tekemisestä pidät koirasi kanssa? 
- Sellaisesta yhdessä koiran kanssa tekemisestä ja kokemisesta jossa molemmat ollaan läsnä. Esimerkiksi vaikka treenamisesta, tapahtumissa käymisestä tai vaikka metsässä (tai "metsässä") talsimisesta.

4. Minkälainen on unelmiesi koira? 
- Vähän saa olla itsenäisyyttä ettei ihan koko ajan koira olisi perskärpäsenä jaloissa pyörimässä. Kuitenkin sellainen joka tykkää tehdä ihmisen kanssa ja olisi suht helposti motivoitavissa riippumatta kuun asennosta, tai ainakin että sitä motivaatiota voisi lähteä rakentamaan ilman että tarttee miettiä laskuvesien suhteita ja tuulen voimakkuutta :D Saa välillä sählätä ja olla niin kivaa ettei nahoissa meinaa pysyä, mutta ei kuitenkaan viettihyrrä jolla vire nousee omiin sfääreihinsä niin ettei pää pysy kasassa. Hermorakenteen ja viettien tulis olla toisiinsa sopiva.
Arjessa sellainen keskitien kulkija: ei mahdoton häslääjä joka ei osaa rauhoittua, mutta ei äärimmäisyyksiin asti flegmaattinen. Hiukan ohjaajapehmeä.
Eli aika pitkälti sellainen kultaisen keskitien kulkija :D
Ulkonäöllisesti sellaiset keskikokoiset, enemmän kevyt- kuin raskasrakenteiset ja joko neliöt tai aavistuksen korkeuttaan pidemmät  miellyttävät. Korvat pysty(hkö)t, turkki enimmillään puolipitkä.

5. Montako koiraa sinulla on elämäsi aikana ollut? 
- Kaksi, elikkä nämä puudelit ja se kolmas (sijoitus)penska tulossa elokuun lopussa.

6. Minkä tempun haluaisit opettaa koirallesi? 
- Nouto. En ole siinä onnistunut yhdenkään koiran (tai kanin) kanssa joten siitä on tullut vähän sellainen kummitus :D

7. Minkä lemmikin omistaisit jos et omistaisi koiraa tai minkä haluaisit omistaa? 
- Vaikka se ei olisikaan mahdollista ilman koirienkaan omistamista, niin hevonen

8. Puetko koiriasi? 
- Molemmat koirat ovat iäkkäämpiä, pienikokoisia pohjavillattomia rotuja ja Nellalla vielä selkäongelmia. Eli kyllä, muuta vaihtoehtoa ei oikein ole

9. Millainen on hyvä omistajasuhde?
- Kumpikaan ei pelkää toista. Enemmän kumppanuuteen ja molemmin puoliseen kunnioitukseen kuin absoluuttiseen ihmisen johtajuuteen pohjautuva.  Ihmisten yhteiskunnassa kun eletään niin kuitenkin sen omistajan tarttis kertoa koiralle kuinka täällä mennään.

10. Tähtihetki koirasi kanssa.
- Koska viime aikaisia on helpompi muistella niin Nellan kanssa rally-tokon alo-luokan korkkaaminen ja hyväksytty tulos. Miun mielestä jo se että tuonkin ikäisen koiran kanssa pääsee vielä "kisauraa" aloittamaan on jo saavutus. Olen tosi ylpeä kuinka hyvin Nella toimi radalla, tehtiin kyltit koirakkona ja pidettiin hauskaa miun jännityksestä huolimatta.

Pentu tulossa - kuinka tässä näin kävi?

Vielä nelisen kuukautta sitten olin varma, että seuraava koira tulee joskus parin vuoden päästä kun opiskelut on lusittu, Nellasta aika jättänyt ja Enni siirtynyt äidin luokse asumaan. Porokoiranarttu, ehdottomasti ei sijoituksessa. Nyt kuitenkin lasken päiviä tämän kuun 29. päivään, koska silloin kolmanneksi koiraksi saapuu sijoitukseen buhundnarttupentu.
Niin jotta kuinkas tässä näin kävi? Ainoastaan koiran sukupuoli ja roturyhmä pysynyt samana ja molemmat rodut vähän sellaisia "ei niin tyypillisiä paimenia".

Ensin alkoi rotu mietityttää. Vaikka miun harrastussuunnitelmat on sellaista "tavoitteellista höntsäilyä" (ja siis tavoitteet rallyssa RTK2, ehkä tokon alo-luokka ja BH-koe ja cani-crossissa harrastusluokassa kisaaminen) niin aloin miettiä että onko poro sittenkään sopiva rotu motivoinnin osalta. Vaikka monet oavtkin kertoneet porkkistensa olevan ahneita ja sitä kautta ruualla motivoitavia, aloin miettimään että mitä jos....Aloin tutkimaan muita rotuja ja joukkoon mahtui niin "truu-harrastuskoiria" (kelpie ja tsekinpaimenkoira) kuin aktiivisia seurakoiria (dalmis). Ajattelin että buhund on muuten sopiva, mutta se haukkuherkkyys. Kuitenkin yhä enemmän ja enemmän rotu alkoi tuntua omaan käteen sopivalta. Tietenkin asiaa auttoi kihlattuni kaksi omaa koiraa jotka tunnen kuta kuinkin kuin omat taskuni sekä hänen sijoittamansa koira, jonka kanssa tunnen varsin hyvin. Muuten en varmaan olisi rodusta kuullutkaan. Monien käytyjen keskustelujen jälkeen päätin että kyllä se seuraavan koiran paikka on buhundin muotoinen. Liioittelematon, "peruskoiran"rakenne mielyttää, koko on varsin passeli (tarvittaessa saa suht helposti kainaloon kaapattua, mutta selvästi kääpiökoiraa isompi). Luonnollisesti myös luonne tuntuu sopivalta: "peruspaimenta" hitusen itsenäisempi, mutta kuitenkin yleensä tykkää tehdä ja olla ihmisten kanssa. Harrastusten suhteen sellainen "yleismies Jantunen": kaikkea voi kokeilla, mutta mitään huippuluokan kisatykkiä ei kannata odottaa, eikä se miuta haittaa.
Tiedostan että rodun kanssa voi tulla ongelmia vahtimistaipumuksen (-> haukkuminen) takia sekä se perus "paimentenongelma" eli autojen/pyörien yms jahtaaminen. Buhundeilla voi myös olla erilaisissa suhteissa niin riista- kuin saalisviettiäkin. Riistavietti on vähän huonompi juttu, koska pelkkä haju voi laukaista "metsästämisen", mutta saalisvietti on voimakkaasti näköön sidottu ja helpottaa mm. lelulla palkkaamista.

Kun rotu oli vaihtunut buhundiin, tarkoituksena oli että pennun ottamisajankohta olisi kuitenkin sitten parin vuoden päästä. Kihlattu oli kyllä lähdössä toukokuun alussa sijoittamaansa narttua astuttamaan Norjaan, mutta pentua ei pitänyt tulla vielä. Kihlatulla oli (ja todennäköisesti on edelleen) käyttää uudelleen narttua parin vuoden päästä joten sieltä pentu taikka sitten tuonti, tällä hetkellä muista suomalaisista buhund-kasvattajista ei sitä sopivaa ole löytänyt. Tässä vaiheessa muuttui kanssa se etten ottaisi koiraa sijoitukseen, varsinkin jos tuontipentuun päätyisin. Ajattelin, että koska kyseessä on määrällisesti niinkin pieni rotu kuin buhund, niin jos pennulla olisi jotain annettavaa rodulle niin sitä voisi jalostuksessa käyttää. Miuta ei tosin koirien kasvattaminen kiinnosta tippaakaan, mutta kihlattuni tosissaan kasvattaa.

Astutusreissu tuli ja meni, samoin nartun tiineys ja pennut putkahtivat maailmaan. Buhundeilla keskimääräinen pentuekoko on 4-5, mutta mamma-koira päättikin pykätä kahden pentueellisen verran pentuja, 8 pikkuista buhundia syntyi. Sukupuolijakauma tasan 4/4, kolme mustaa pentua ja loput viisi vaaleita. Mustien joukossa oli se yksi narttu, joukon pienimmäinen. Pentuja kävin ensimmäisen kerran katsomassa päivän ikäisenä ja kun pikku mustan sain ensimmäisen kerran syliini (koska kaikkia piti tietenkin sylitellä), jotain läikähti sisälläni ja jokin pieni ääni alkoi kuiskutella korvaani. Myöhemmin nimesin tuo äänen "kohtaloksi". Kiinnyin tuohon pieneen, mustaan palloon joka kerta enemmän ja enemmän. Pentujen ollessa kaksi viikkoisia, silmänsä juuri aukaisseita, olin tapani mukaan auttamassa punnituksessa, kynsien leikkaamisessa ja viikko kuvien ottamisessa. Se tunne kun pikku tyttö nukahti syliini rapsuttelu- ja silittelytuokion päätteksi, sydämeni meinasi pakahtua. Kihlattuni sanoi, että voisin kyllä saada tuon pennun, mutta mie vaan vastasin etten voi. Koska puudelit ja opiskelu.

Kolmiviikkoisina pennut siirtyivät asumaan kihlattuni ja miun yhteisen kaverin porukoiden luokse, joten en ole niitä käynyt yhtä useasti katsomassa, "vain" sen pari kertaa viikossa. Yksi käynneistäni oli pentujen täytettyä neljä viikkoa. Ja silloin kohtalo ei enää vienosti kuiskutellut, vaan huusi suoraa kurkkua korvan juuressa (ja jyrsi käsiäni). Pikku musta ja yksi vaaleista nartuista oli vielä vapaana, yksi varaaja listalla. Ensimmäistä koiraansa etsivä, joille mustan sisko olisi todennäköisesti sopivampi. Puhuin kuinka ottaisin pikku mustan, jos ajankohta olisi parempi. "Jos pentu tuntuu oikealta, älä ajattele asioista vaikeampia kuin ne ovat" sain vastaukseksi. Ja siitä seurasi *se* keskustelu. Olin sen neljä viikkoa pohtinut "entä jos", mutta aina löytänyt, keksinyt, syitä miksi ei. Loppujen lopuksi ne olivat tosi pitkälti sidottuina ajatukseen "mitä muut ajattelevat". "Mitä muut ajattelevat jos otan kesken opiskelun kolmannen koiran". "Mitä muut ajattelevat jos otan pennun kahden yli kymmenvuotiaan koiran kaveriksi". Vielä en sanonut juuta enkä jaata, mutta aloin oikeasti pohtia asiaa. Ja kävin ystävän kanssa "kriisikeskusteluja". En muista viiden vuoden sisään miettineeni jotain asiaa yhtä kovasti kuin nyt pienen pennun ottamista. Tein listoja ja kaavioita. Mietin, mietin ja vielä kerran mietin. Keskustelin ystävien kanssa, tosin molemmilla kerroilla kun keskustelimme kasvokkain lähdin kotia kohden uuden nimilistan kanssa. Ja kyllähän se lähipiiri miut tuntee.
Loppujen lopuksi laitoin kihlatulle viestiä, että pikku musta voi muuttaa miun luokse puudeleiden kaveriksi.
Ja voi sitä tunnetta kun päätöksen jälkeen kävin pentuja katsomassa ja sain sen oman pennun syliini. Pieni riiviö tuijotti miuta niin tutuksi tulleella vakavalla ilmeellään, nuoli kasvoni ja yritti rei'ittää leukani. Kyllä siinä kovempikin mies olisi meinannut herkistyä.

Niin, kuinka, tai miksi sitten loppujen lopuksi päädyin pennun ottamiseen? Tietenkin se tunne, joka tuli jo pentujen ollessa päivän ikäisiä. Mutta vaikka olen 99,99% tunneihminen, niin ei se ole ainoa syy
* Pidän pentujen vanhemmista. Emä on aivan ihana. Tosi mutkaton ja sopeutuvainen, oppii nopeasti, helposti motivoitavissa niin ruualla kuin leluillakin. Buhundiksi hiljainen ja tosi nätti. Isää en ole nähnyt, mutta kuvailujen mukaan hiljainen, avoin ja kaikin puolin mukava buhundherra. Myös vanhempien terveystulokset täydentävät toisiaan
* Tätä yhdistelmää ei uusita. Vaikka narttua onkin tarkoitus käyttää myöhemmin uudestaan, en tiedä millaisella uroksella. Luotan kyllä 110% että kihlattuni valitsisi seuraavaksikin urokseksi hyvän buhundin, niin en voi tietää jos hän joutuukin tekemään kompromissin jossain miulle tärkeässä asiassa
* Tirpasta, pikku mustan työnimi kunnes keksin sen oikean lempinimen, näyttäisi kasvavan sisaruksiaan pidempi jalkainen ja muutenkin kevyempi koira. Yleensäkin tykkään "sporttimallisista" koirista, vaikka buhundin ei kuuluisikaan olla kovinkaan raskas rakenteeltaan. Pennusta tuskin tulee mitään näyttelyiden ruusukehaita ainakin johtuen tuosta keveydestä, mutta ei se loppujen lopuksi haittaa
* Se luonne. Tirppa ei ole pentueesta se lupaavin harrastuskoiran alku, mutta ei "toivoton" tapauskaan juuri tavoitteellista höntsäämistä ajatellen. Ei se täydellinen kiiltokuva koira, mutta ipana joka tuntuu itselle sopivalta ja mielenkiinnolla oottelen millainen mustuainen siitä kehittyy. Pentueen pienimpänä se on tottunut pitämään puoliaan, on määrätietoinen ja itsenäinen, mutta kuitenkin seurallinen. Vähän tosikko, mutta kuten muutkin sisaruksensa rakastaa leikkiä niin ihmisillä kuin ihmisten kanssa. Tirppa on myös utelias, avoin eikä pienistä hätkähdä tai käperry sisäänpäin vaan tutkii uusia asioita innokkaasti.

Tiedän että tulen kyllä hakkaamaan päätä seinään penskan kanssa ja kiroamaan miksi otinkaan pennun. Olen myös varautunut puppy bluesin, mutta se nyt on odotettavissa vaikka pentu olisi millainen. Tirpan kanssa todennäköisesti tulee opetella sitä yhdessä tekemistä, sitä että se on kivaa ja motivaatio kohdillaan. Ajatuksena myös on, että pennun "minä itse!" taipumus pitää ottaa huomioon asioiden opettelussa ja yrittää hyödyntää sitä omien taitojen mukaan.

Mutta loppujen lopuksi, se on se miun pieni, tosikko riiviö joka saa sydämen pakahtumaan, sai siitä ensi hetkestä lähtien

 

Pikku hiljaa jo tavaroitakin kertynyt: Lelu, ruokakuppi ja tarjouksessa ollut näyttelypanta/talutin harjoittelua varten