Miun piti olla reipas ja kirjoitella tällänen fiilistelypostaus kun Virnan kotiutumisesta oli kuukausi kulunut. Mutta koska opiskelu ja pentukoiran (plus kahden aikuisen koiran) kanssa eläminen on aika kiireistä ei ole koneella istumiseen ollut kamalasti aikaa, joten hypätään suoraan kahden kuukauden yhteiseloon.
Eilen oli meillä vika kerta tottelevaisuuden alkeet-kurssilla pennun kanssa. Mie
aloin silloin kun Virna oli 12-viikkonen ettimään sopivaa kurssia, koska
näytti vahvasti siltä että pentukurssi johon ajattelin meidän menevän
ei toteutuiskaan. Kurssin vetäjälle laitoin viestiä päivää ennen
ensimmäistä kertaa, sisällön ollessa kuta kuinkin "voisko tälläsen
12-viikkosen ipanan kanssa tulla tottelevaisuuden alkeet-kurssille,
koska meillä olis tarkotuksena tulevaisuudessa käydä harrastamaan mm.
rallya ja bh saada läpi" ja samana päivänä tuli vastaus että ollaan
pennun kanssa tervetulleita. Kurssilta saatin tosi hyviä palasia
harjotteluun ja eteenpäin menemisessä ja Virna oli aivan super pätevä
pentu joka kerralla <3 Ohjaajakin moneen kertaan sano että
pikku-mustalla on tosi hyvin palikat kohillaan ja mikä varmaan miulle
oli se mieltä lämmittävin kommentti, on se että Virna mielellään tekee
hommia miun kanssa ja miulle. Ja kuulemma saa laitella kuulumisia kuinka
edistytään kunhan pentu kasvaa vaikka ei jatkettaiskaan keväällä
seuraavalla kurssilla (kovasti kyllä olisi tarkoitus samalla vetäjällä
jatkaa). Kovasti kyllä lämmitti mieltä että olen nähtävästi jotain
osanut tehdä oikein enkä ainakaan ihan täysin pilata pentua.
Kotona ollaan jääty vähän jumiin treenamisen kanssa. Sisällä onnistuu niin peruuttaminen kuin maahan menokin ja seisomista ollaan alettu naksuttelemaan. Virnalla vaan ei meinaa riittää mielenkiinto pönöttämiseen kun olisi paljon kivempi tarjota peruuttamista tai maahanmenoa. Muttta pikku hiljaa. Ruokakupille tekee hyvin ja onnistuu vähän pidempinä sarjoina maahan-peruuttaminen-seisominen ja vielä se luvan odottaminen kupille. Sisällä Virna myös pysyy maassa kun kiertelen ja kaartelen sitä. Kunhan seisominen on saatu vähän parempaan malliin ajattelin taas naksutella vähän "höpöhöpöä" ja kosketuskepin opettelun jälkeen voisi olla vuorossa jalkojen pujottelu niin olisi taas vähän vauhdikkaampi liike vuorossa.
Ulkona taasen maahan meno tuntuu olevan ihan mahottomuus. Aluksi se eteni tosi hyvin, mutta jossain vaiheessa taisin vaatia liian paljon ja nyt se ei vaan toimi, Virna on kuin ei olisi koskaan koko käskyä kuullutkaan. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä läheiselle entisen päiväkodin pihalle riekkumaan ja siitä lähteä sitä maahan menoa rakentamaan.
Tänään tosissaan tulee 17-viikkoa mittariin ja vaaka näytti 7,8 kiloa uusintarokotuksilla,
kaverilla oleva veli on tasan kilon painavampi. Tällä hetkellä Nellan
vanhat Ratian valjaat istuvat kuin nakutettu, mutta saa nähdä mikä on tilanne
parin viikon päästä. Hampaitten vaihtuminen on alkanu ja tällä hetkellä
tuolla on sellanen eskarilaisen hymy. Etuhampaat on uudet ja sitten
viereiset hampaat on tippunu eikä uusia vielä näy. Mielenkiinnolla
odottelen purennan kehittymistä, luovutusikäsenä oli nätti saksipurenta,
ekoilla rokotuksilla reipas yläpurenta ja nyt uusintarokotuksilla oli
vielä lievä yläpurenta.
Niin joo, Virna on ilmotettu ensimmäisiin pentunäyttelyihinsä 11.12 Voittaja Puppy Showhun, aka messari kutsuu 11.12. Ajattelin että kun ei koskaan tullut puudeleiden kanssa messareihin osallistuttua niin nyt sitten pennun kanssa. Ja koska "viralliset luokat" on suoraan sanottuna sikahintasia (halvin ilmo 59 euroa, tasan kakskymppiä pentunäyttelyä kalliimat) niin parempi vaan pennun kanssa mennä.
Puudelit ovat ottaneet pennun hyvin vastaan, mitä nyt Enni on edelleen sitä mieltä että pennun ei tarttis tulla turhan liki esim. nukkumaan. Mutta nopeasti nuokin tilanteet ratkeavat. Monesti kolmikon kanssa aamulenkeillä pidän sekä Nellaa että Virnaa vapaana ja niin vain tuo 14-vuotias painaa menemään pennun kanssa ja on ihan fiiliksissä kun saa juosta jonkun kanssa. Miun pöhkö vanhus <3
