Joitain huomioita päivästä:
a) Muista tarkistaa sääennustus aamulla ja jos vähäänkään siltä tuntuu niin laita reippaammin vaatetta kuin suunnittelit.
Olin ennustuksen tarkistanut edellisenä iltana enkä osannut varautua niinkin kylmään säähän. Puudeleille olin ottanut vaatetta onneksi mukaan (Nellalle huppari ja botti, Ennille Nellalla ennen käytössä ollut huppari) ja koirat saivat odotella kaverin autossa joten niille ei niin kylmä tullut.
b) Ei enää ikinä kolmen koiran kanssa osallistumaan (paitsi jos on porrastetut ilmot/kehät).
Vetskut aloittivat kehänsä, viereisessä kehässä oli ennen isoja pentuja lapsi&koira jossa ei paljoa osallistujia ollut. Veteraaneissa aloitettiin vielä yllättäen ottaen kaikki vanhukset kehään, joten jouduin lennosta riisumaan puudelit hynttyistä ja kaveri Enskan hihnan päähän. Sen jälkeen kehä jatkui normalisti pareittain. Ensin oli Nella, vähän oli välillä vanhus pöhkönä kehässä että mikäs juttu tämä olikaan, mutta välillä oli taas sitä tuttua kehä-Nellaa. Sininen saatiin. Kun odottelin Enskan vuoroa, alkoi uhkaavasti Virnan numero toisessa kehässä lähestyä joten sinne käytiin sanomassa että saatan olla toisessa kehässä samaan aikaan. Ja niinhän siinä kävi että Enskan kanssa kehään mentiin, huudeltiin Virnan numeroa. Enni oli vikasessa kolmikossa, sininen sieltäkin. Sinisten kehään ystävän äiti lähti Ennin kanssa kehään lennosta, itse menin Nellan kanssa. Täytyy kyllä sanoa että Enni on siitä ihana mätsäriseuralainen että oli kuka tahansa hihnan päässä, meno on samanlaista :D Nella oli paljon paremmin sinisten kehässä kartalla missä ollaan ja varsinkin liikkeet oli yllättävän vauhdikkaat. Nellan kanssa sitten sijoituttiinkin neljänneksi, yksi ystävä oli pappalaisensa kanssa kolmas sinisissä ja toinen ystävä punaisten veteraanien kolmas.
Sinisten kehän jälkeen kaappasin pennun mukaan ja kehän viereen odottamaan milloin meidät otetaan sisään, samalla kun muut laittoivat puudeleille vaatteet päälle ja veivät autoon (kiitos <3). Kehässä Virna meni varsin kivasti, mitä nyt seisominen meinasi olla tylsää ja penska kokeili välillä joskos oisi perusasentoon tulla. Tuomarin tunnustellessa takakroppaa Virna oli täysin eri mieltä asiasta ja yritti venkoilla, istua ja tulla miun syliin. Myöhemmin kaveri sanoi että josko Virnalla on alaselkä jumissa kun sen liikkeet välillä vähän näyttää siltä. Hierojaa siis metsästämään. Saatiin kuitenkin punainen nauha, mutta värikehässä ei sijoittunut Virna eikä veljensä.
Mutta oikeesti iso kiitos apukäsille, ilman teitä en olisi selvinnyt <3
 |
| Nepun palkintokassista löyty pari pakettia eri vitamiinia/lisäravinnetta, kuivaruoka näytepussi sekä narulelu |
Vetsku kehän laidalla satuttiin aika lähellä kaksikkoa, joista ainakin toinen valitti ihan kaikesta. Alkaen siitä kun veteraanit otettiin alkuun kaikki yhtä aikaa. Heidän koiransa sattui vielä Nellan pariksi ja tuomarin pyytäessä juoksuttamaan yhtä aikaa edestakaisin, ei Nellan kanssa saatu yhtään tilaa tuomarin suuntaan vaan jouduttiin menemään aika sivussa samalla kun hänen koiransa meni juuri tuomarista lähtevällä linjalla. Tuomari juoksutti meitä samalla tavalla toistamiseen ja ajattelin josko oltais nyt vuorostaan saatu parempi linja, mutta ei. Tietenkin jos olisin tajunnut, olisin toisella juoksutuksella voinut mennä lyhyemmän matkan ja kääntyä aiemmin jolloin olisin voinut valita paremman linjan. Mutta ei se ole niin vakavaa. Kuulemma punaisten kehästä ja mätsäripaikalta he sitten lähtivät vauhdilla ja renkaat ulvoen kun ei oma koira pärjännyt.
Olen itsekin tosi kilpailuhenkinen ja säännöllisesti ihmettelen miksei Nella pärjää paremmin mätsäreissä, kuitenkin kyseessä iäkäs, hyvä kuntoinen ja hyvin esiintyvä koira. Mutta ei sille minkään voi että me ei niitä "kärkisijoja" napatakkaan, vaikka välillä sijoitutaankin. Hauskaa sinne kehään on menty pitämään ja Virnan kohdalla treeniä saamaan. Sitä kilpailuhenkisyyttä voi kanavoida muillakin tavoin, muissa tilanteissa. Olen kyllä mätsäreissä tosi jännittynyt koska stressaan niin paljon jos olen useamman koiran kanssa liikenteessä, koska päällekkäisyydet. Ja muutenkin olen yksi stressipallo. Mutta se eroaa täysin omasta kilpailuhenkisyydestä.
Koska mätsärit olivat eläintarvikeliikkeen parkkiksella, pitihän se myös liikkeen puolella piipahtaa. Miulla on ollut melkein vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisessa etsinnässä treeniliivi ja niitä katselinkin. Löytyi täydellinen malli, kivan värisenä ja sopivan kokoisenakin. Ainut että se oli aika paksu ja kävin miettimään että onko se turhan paksu jos Suomeen joskus kesä saadaan. Toisaalta löytyi myös puoleen hintaan kevyempi malli vähemmillä taskuilla (mm. takana oleva kengurutasku puuttui) ja tylsän mustana, mutta muuten hyvä. No, loppupeleissä päätin ostaa molemmat. Järkeilin että toinen kuitenkin puoleen hintaan ja sen hinnan melkein jo säästinkin kun ei ei tarvinnut koirien ilmomaksuja maksaa koska autoin mätsäreissä. Molemmat liivit ovat Arrak Outdoorsin, johon en ole muualla törmnnyt.
Huomenna olisi vuorossa turistina heiluminen Lahden ryhmiksessä. Kuitenkin kehässä on myös tuttuja, sillä Virnan veli tekee debyyttinsä virallisissa näyttelyissä.
