maanantai 15. toukokuuta 2017

Viikko palasina

Jälleen kerran on viime viikkoon mahtunut kaikenlaista pientä menoa ja meininkiä

Maanantaina oli toinen kerta rallyn jatkokurssia ja voi apua. Kentälle Virna meni ihan fiiliksissä, hyvä kun housuissaan pysy. Mutta sitten kun alettiin tehdä, kuono tippu maahan todella useasti. Lyhyellä palkattomuus radalla tuli monta hyvää pätkää kyllä, siinä kun oli maahan menoja/istumisia ja muuta tekemistä. Täyspitkä alo-rata sitten olikin ensimmäisellä kiekalla yhtä tuskaa. Nenä oli about koko ajan maassa ja keskittyminen ihan muualla vaikka yritin paljon palkkailla kontaktista ja hyvistä pätkistä. Tokalla kerralla meni paljon paremmin kun mie suosiolla tosi paljon härskisti vaan imuutin menemään että saataisiin edes vähän hyvää tekemistä alle. Vetäjä kyllä kehui että selvästi Virna osaa kyltit ja tekeekin ne tosi hyvin sekä takapään käyttö on todella hyvää, mutta se seuraaminen kylttien välissä. Opeteltiin vielä kaksi uutta avo kylttiä: pyörähdys ja koira vasemmalla perusasennossa - ohjaaja kääntyy paikallaan 90 astetta oikealle koiran siirtyessä mukana perusasentoon.

Tiistaina käytiin Riemussa tekemässä hiukan tarvikeostoksia. Pentu-raukkaa kidutettiin BoTin verkkoloimen ja canicross-valjaiden sovittamisella. Valjaiksi pääty DC Zeron Shortit, koska pidemmistä malleista (kokeiltiin Non-Stopin Nomea ja DC Zeron Fasteria) ei löytynyt tarpeeksi pientä ja istuvaa mallia. Myyjän kanssa vähän tuskailtiin kun niinkin perusrakenteen omavaalle koiralle kuin Virna ei pitkistä sopivaa mallia löytynyt, mutta onhan tuo vähän pieni kun ajatellaan minkä kokoisilla koirilla yleensä vetoa harrastetaan. Pitkät valjaat olisivat siitä olleet kätevämmät jos innostuisin kanssa kickaria vedättämään, lyhyt malli kun ei siihen oikein sovi. Mutta katsoo jos ensi vuonna uudestaan pitkiä valjaita metsästän, tämä vuosi on tarkoitus täysin käyttää perusasioiden harjoitteluun juosten ja jos ensi vuonna miulla vielä hulluus riittää niin sitten voi miettiä sitä potkutteluakin.




Keskiviikkona käytiin Virnan kanssa mätsärissä ihan kahdestaan, puudelit olivat kihlatulla hoidossa. Edellisen kerran olen itsekseni mätsärissä käynyt Nellan ollessa pentu, joten  siitä on jokunen tovi vierähtänyt. Mätsärissä oli hauskasti pennut 5-9kk ja isoissa ja pienissä koirissa oli kaksi luokkaa: 9-18kk ja 18kk-7v. En kyllä meinannut saada ipanaa oikeaan luokkaan; aluksi kun kerroin että ilmoittaisin 10kk ikäisen isoihin nuoriin meinattiin meidät ohjata pienten aikuisten ilmottautumiseen. Kun ihmettelyjen jälkeen sanoin että kyllä tuo knääpiö on yli 40 senttinen, Virna meinattiin laittaa isoihin aikuisiin. Mutta kyllähän noita sattuu.
Ennen kehää treenatessa Virna meni tosi hienosti ja innoissaan, mutta juuri ennen kehää sitä kävi jokin pelottamaan ihan kauheasti. Tarkistin ettei se ollut itseään satuttanut riekkumisessa, mutta kaikki oli kunnossa. Edes leikkimään ei suostunut vaikka mitä tein. Pari kehästä saatiin ihan ansaittu sininen, hurjasti pentua tsemppaamalla sain sen edes jotenkin ravaamaan. Sinisten kehässä Virna meni pikkasen paremmin ja oltiin SIN3, palkintoa kun lähdettiin valkkaamaan Virna jo leikki ruusukkeella ja palautu nopeasti siitä normaaliksi. Varmaan (/toivottavasti) kohta alkavat juoksut ja teini-ikä vaan sai pennun pään sekaisin.

Launtaina Virna oli yksi tavan teini lenkillä. Normaalisti vapaana ollessaan se kyllä juoksee ja spurttailee, mutta pysähtyy kyllä vihellyksestä ja viimeistään kutsusta tulee luokse. Paitsi lauantaina. Yhdellä hiekkatiellä Virna kirmasi takaisin metsään hyvän matkan päähän täysin korvattomana eikä tullut kutsuttaessa vaan juoksi ja juoksi niin kauan kuin huvitti. Loppu lenkin teiniknääpiö sitten saikin tyytyä hihnassa kulkemiseen. Myös lämmin sää oli päässyt yllättämään enkä ollut tajunnut ottaa vettä mukaan. Etsittiin sitten sopivia virtaavia ojia joista Virna pystyi juomaan ja matkan varrelle osuneella leveämmällä ojalla heittelin mustuaiselle keppiä veteen jolloin se sai edes vähän viillennystä kastuneiden jalkojen muodossa.
Mutta tästä eteenpäin Virna menee jonkin aikaa "vapaat" lenkit liinan päässä kunnesa saa korvansa takaisin.

Eilen sunnuntaina olin taas turistina Jokimaalla ryhmänäyttelyssä Virnan Mana-veljen käydessä kehässä. Tuloksena Manalle PU2 ja toinen sertti <3
Itse yritin näyttelystä löytää uutta "sunnuntaipantaa" Virnalle kun pentuna ostettu alkaa olla hiinä ja hiinä että sopii (solki viimeisessä reiässä ja vaikka sitä pystyy käyttämään saisi inasen olla löysempi). Pari sellasta "ehkä" pantaa löyty, mutta aattelin että Miljoonakoirassa voisi ens kuussa olla enemmän vaihtoehtoja ja koirakin mukana niin saa tuon leveyden paremmin katottua. Jos ei muuten löydy niin mittatilauksena sitten.


Tänään olisi illalla vielä edessä rally-kurssin kolmas kerta ja sitä ennen ajattelin hiukan Virnan kanssa kokeilla jotain helppoja juttuja jumppapallolla jottei tuo olisi aivan mahdoton sähköjänis sitten illalla. Huomenna alkaa kesäopintojen lähiopetukset ja kahdeksan viikon ajan ti-to kulutan koulunpenkkejä hyvin paljon (ti ja to 9-18:30, ke 9-16). Päälle vielä kahden nettikurssin tehtävät joten kamalasti ei voi tähän hätään kesälomasta puhua.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Viikon parhaat palat

Tämä viikko on mennyt sellaisten pienten tapahtumien siivittämänä.

Maanantaina pyörähdin turistina Lahden vappu ryhmiksessä. Virnan Mana-veli kävi korkkaamassa ollen ERI JUN1, mutta sa:ta ei tullut joten ei päästy pu-kehää jännittämään. Pari myyjääkin oli paikalle saapunut ja tietenkin kojuja piti kierrellä. HauHaun kojulta tarttui mukaan kolme pakettia erilaisia luita, lenkeille pennulle taskuleluksi täytteetön "raato"vinku (jonka tänään huomasin jo hajonneen) sekä viilennysalusta. Tuo viilennysalusta ei ole vielä oikein auennut Virnalle, pitänee ihan kunnolla knääpiö siihen totuttaa josko siitä olisi kesähelteillä apua.

Keskiviikkona lähdettiin pyörähtämään kaverin ja Manan kanssa Dog Spa Centerin 1-vuotismätsäreissä. Aluksi olin ajatellut että puudelit tulisivat vain seuraneideksi mukaan, mutta veteraanit ja isot pennut olivat samassa kehässä peräkkäin joten Nellakin pääsi kehään tepsuttelemaan. Nellasta selvästi huomasi että tämän kertainen sää oli paljon mieluisampi ja vanhus oli paljon paremmin kartalla kehässä. Oltiin sinisten vetskujen kolmas. Tosin sinisten kehässä oli vain kolme veteraania...Mutta kuitenkin olin todella tyytyväinen Nellan menoon kehässä <3
Kun Virnan otin autosta ajattelin että jes, nyt päästiin helpolla. Kun vähän treenasin ennen kehää penska meni niin nätisti. Mutta auta armias kun mentiin kehään, Virna ei ole koskaan mennyt niin huonosti. Sen keskittyminen tuntui kadonneen jonnekin ja seisoessa seilasin sinne tänne ja juostessa olisi halunnut rynniä moikkaamaan kehän laidalla (/kehä "nauhan" päällä...) olevia koiria. Ansaitusti sininen nauha ja sinisten kehästä käteltiin pois kun pyöriminen jatkui samanlaisena. Sinisten kehässä häiritsi hiukan kun takana oleva pentu oli hyvinkin lähellä ja meinasi vähän väliä kurotella Virnan takamusta haistelemaan....Pitänee vaan treenata vastaavien tilanteiden varalle.

Perjantaina Virna pääsi mustien veljiensä kanssa koirapuistoon. Vili-veljen perhe oli reissussa ja läheltä ajoivat ohi, joten päättivät tulla tätä kautta. Koirapuistossa mustuaiset sitten painelivat menemään ihan kunnolla ja kyllä ne vaan kaikki on nopeita. Virnakin pääsi pitkästä aikaa juoksemaan niin kovaa kuin koivistaan pääsi. Tietenkin kevään ensimmäinen kunnon lämmin päivä osui juuri perjantaille, joten sekin söi mehut aika nopeasti.










Koirapuiston jälkeen käytiin vielä Virnan kanssa kaverin luonna tarkotuksena että hän Virnan hieroisi läpi kun tuntui että knääpiöllä olisi jumeja alaselässä ja vähän liikkuminenkin välillä siltä näytti. Eipä pennusta kuitenkaan hierottavaa oikeastaan löytynyt, vähän pintajumia niskassa ja toisessa reidessä. Kuulemma todennäköisesti vielä sellaista pennun löysyyttä, kunhan lihaksen alkavat kehittyä niin liikkumisenkin pitäisi parantua.

Tänäään lauantaina olen ollut kihlatun luona vahtimassa hänen nuorempaa mustuaista. Kaikki neljä koiraa on vain retkottanut kukin omalla paikallaan. Virnan kanss käytiin lyhkänen (~3,5km) lenkki kävelemässä. Ihan tarkoituksella vähän rauhallisempaa menoa tänään eilisten spurttailujen jälkeen niin saa knääpiön kroppa palautua.

Jokunen aika sitten sain päähäni että haluan kokeilla itse tehdä koirille makupaloja. Olin etukäteen tutkinut reseptejä, koska olen täysin kädetön ihan peruskokkauksessakin, ja päätynyt tekemään sekä keitettyjä ja uunissa kuivattuja nameja sekä "taikinalevystä" leikattuja herkkuja. Aluksi tarkoituksena oli tehdä toinen satsi kivipiirasta ja toinen broikun sydämistä, mutta Mustista ja Mirristä löytyi vain kivipiiraa joten ostin kaksi pötköä sitä.

Nuo keitetyt ja uunissa kuivatut herkut olivat todella helpot tehdä: heitin kivipiirat kiehuvaan veteen reiluksi puoleksi tunniksi, paloittelin ne saksilla ja laitoin uuniin kuivumaan joksikin ajaksi (uuninluukku vähän raollaan), taisi olla reilun tunnin. Myös raati piti noista, olisin kyllä osan paloista voinut leikellä pienemmäksi. Puolesta kilosta kivipiiraa tuli noin 150 grammaa pilkottuja herkkuja.



Tuo "taikinalevyn" tekeminen olikin sitten vähän haastavampaa. Yritin soseuttaa ensin kivipiirat sauvasekoittimella, mutta eihän Philipsin parinkympin sauvasekoitin siihen oikein taipunut. Sekaan heitin kolme kananmunaa ja yritin vähän lisää soseuttaa lihoja, mutta sinne jäi vielä kokonaisia kivipiiroja. Levitin sekoituksen pellille ja laitoin samaan aikaan pilkottujen kivipiirojen kanssa uuniin. Yhteensä tuo levy oli uunissa hyyvin kauan, varmaan lähemmäs kolme tuntia. Osittain sain veitsellä tuota levyä leikattua, mutta nuo kokonaisiksi jääneet kivipiirat sitä vaikeuttivat, joten tuolla se pellilla vielä odottelee tarkempaa leikkausta. Voisin kyllä joskus näitäkin kokeilla uudestaan tehdä, jos vaikka kotoa löytyvä blenderi vähän paremmin saisi noita soseutettua.