Viime kuussa eräänä lauantaina (23.9) huomasin aamupäivällä että Virna nuoli paljon toista etustaan ja lähtikin sitten linkuttamaan kolmella koivella. Tiemme kävi siis päivystykseen. Penska ei ollenkaan arvostanut tassun tutkimista ja laittoi vastaan niin paljon kuin pystyi, joten jo sitä varten sai pikamatkan höyhenmaille. Virna sammahtikin varsin nopeasti, siinä ei montaa hetkeä mennyt. Olen tottunut Nellan kanssa siihen, että sitä rauhoittavaa saa antaa vähän enemmän ja silti pää pysyy pystyssä hyvän tovin.
Vasemman etusen toisessa keskimmäisistä varpaista oli turvotusta ja tassusta otettiin röntgenkuva, josta näkyi ettei murtumia ole. Todenäköisesti Virna on varpaansa venäyttänyt/kolauttanut/muuten satuttanut. Sisällä. On se vaan taitava penska.
Virna sai viikon kipulääkekuurin, sekä käskyn ottaa saman aikaa rauhallisesti lenkkien kanssa. Odottelin vähän kauhulla, kuinka hyvin onnistun pienen teiniapinan pittämään tyytyväisenä sekä asunnon ja kaikkien kaksi- ja nelijalkaisten hermot ehjänä. Välillä meinattiin hyppiä kaikki seinille, mutta loppujen lopuksi me selvittiin. Ja saatiin naksuteltua houtokapulan maasta nostaminen kuntoon, joka oli jostain syystä Virnalle haastavaa, vaikka penska mielellään kaikkea muuta tuokin lattialta/maasta pyydettäessä, eikä kapula suussa liikkuminenkaan ole aiheuttanut ongelmia.
Myös Virnan painoa pitää tarkkailla ja vähän saada painoa alas. Kylkiin on varkain päässyt pieni ylimääräinen kerros tavaraa, kun mie olen vaan ollut tyytyväinen että Virna on vihdoin ja viimein alkanut syödä kunnolla parin kuukauden verran kestäneen huonon syömisen jälkeen.
Vähän meinasi käydä kyllä syömään miestä Virnan aloitus: seuraavana päivänä oli miun kauan odottama buhundien open show ja illalla sain mailia, että oltaisiin saatu paikka seuraavan viikonlopun tokokokeeseen. Mutta näitä sattuu.
Mutta kyllähän me buhundien open showhun lähdettiin. Myös Virna tuli mukaan turistikoiran roolissa ja pääsi osallistumaan open shown jälkeiseen nose work-koulutukseen. Viime vuonna olin tuolla ilman penskaa, koska rokotukset eivät vielä olleet kunnossa, ja sen jälkeen olen tuota tapahtumaa odottanut kuin kuuta nousevaa. En ole aiemmin osallistunut mihinkään tietyn rodun tapahtumiin, kyllähän niitä puudeleille oli järkättynä ja paikallisosastoja löytyi vaikka kuinka paljon. Mutta silti ei tullut koskaan lähdettyä.
Buhundeja oli tapahtumassa varmaankin lähemmäs sen 40. Varsin hyvä määrä, kun ottaa huomioon, että suomessa näitä taitaa olla ~100 haukkujaa. Ja kirjaimellisesti haukkujaa, meteli maneesissa oli välillä varsin korvia huumaavaa. Pariin kertaan tuli vitsailtua että sitä haukuntaa olisi pitänyt nauhoittaa ja kuunteluttaa buhundia suunnitteleville.
Virnan lisäksi pentueesta oli ilmoitettua 4 Virnan sisarusta sekä Tulhu-emä. Ja voi apua kun siskokset olivat keskenään niin samanlaisia! Virna tietenkin erottui värinsä takia, mutta kyllä nuo silti olivat niin samasta puusta veistettyjä.
Vaikka Virnan kanssa ei kehään päästykkään, niin kyllä mie siellä silti pyörähdin. Oikein hurmaavaan Lukkan kanssa valionartuissa ja aina yhtä ihanan Freian kanssa vetskunartuissa. Oli mukavaa vaihtelua olla kahden fiksun ja filmaattisen koiran kanssa kehässä, ilman että tarvitsi koko ajan miettiä että mitäköhän tättähäärä koira hihnan toisessa päässä keksii...
Ja pitihän sitä käydä tarvikevarastoakin täydentämässä kun Käpylän eläinkaupalla oli myyntipöytä paikan päällä. Edellisen päivän vieno pyyntö facebookissa oli kuultu ja pöydältä löytyi teinikoiralle sopivamman kokoinen kongi taltuttamaan tulevan viikon tylsyyttä. Mukaan tarttui myös lisää kongin vinkupalloja, ne kun ovat aina kadoksissa, sekä pidemmän narun päässä oleva karvallinen patukka. Vielä en ole sitä päässyt kyllä kunnolla testaamaan, mutta ei niin yllättäen Virna tykkää siitä kuin hullu puurosta pikaisella testaamisella. Open Showssa oli myös myynnissä mm. buhudn avaimenperiä sekä avaimenperä-kokoisia rally-toko kylttejä.Avaimenperän lisäksi mukaan tarttui voi-luokan taskukyltit.
Virna pääsi osallistumaan Open Shown jälkeiseen nose work harjoitteluun varpaastaan huolimatta. Alkuun harjoiteltiin hajua sisältävän purkin koskemista, joka oli Virnalle helppo napata koska ollaan jonkin verran naksuteltu eri asioiden koskemista. Seuraavaksi mukaan tuli mukaan hajuton purkki ja tarkoituksena oli saada koira tajuamaan, että nimenomaan siitä hajullisesta purkista tulee palkka. Alkuun Virna arpomalla tökki purkkia, mutta ei kauaa mennyt kun idea alkoi hahmottua. Kamalan monta pätkää ei keretty tehdä ennenkuin pitkä päivä alkoi vaatia veroaan ja Virna väsyä, mutta penska selvästi tykkäsi hommasta ja alkoi sitä tajuta. Välillä vähän harmittaa ettei hajujutut miuta kamalasti innosta (miinus pk-haku) kun Virna kuitenkin tuntuisi tykkäävän nokkansa käytöstä. Mutta olen mie sentään sen verran edistynyt että ollaan nappularuutua ja lyhyttä jälkeä tehty.
Kiitos tätäkin kautta Open Shown järjestäjille <3 Ensi vuosi on jo kalenteriin merkitty, jos vaikka silloin päästäisiin Virnan kanssa kehään asti :D
