Upsista. Houston, we have a problem!
Ensimmäinen koitos oli 4.11 meille tutussa Vaun hallissa. Sain ystävän mukaan, joka olikin suuri apu (kiitos <3). Pyhäin päivä sattui samaksi päiväksi ja perinteiseen LSL:n tyyliin bussivuorot eivät olleet kovinkaan fiksuja, vaan hallilla oltiin puoltoista tuntia ennen oman luokan rataantutustumista. Aika kuitenkin soljui nopeasti rupatellessa, enkä kerennyt lietsoa itseäni kovin kovaan jännitykseen.
Rata oli paperilla mukava ja rataantutustumisessa jännitti vain houkutus, jossa oli este (ei vaikea) ja ihana pehmolelu. Lämppäyspuolella oli kanssa laitettu saman tyylinen lelu, jota käytinkin hyödyksi. Ensimmäisellä kerralla Virna olisi halunnut lelulle mennä, mutta huomautus ja sen jälkeen se oli unohtunut.
Itse rata sitten...Noh, se houkutus :D
Jonkin verran tuli myös muita virheitä (-1 melkein joka kyltiltä) ja ensimmäistä kertaa ikinä Virna ei pysynyt kierrä koira-kyltillä paikoillaan. Ja seiso-vaihto meni harvinaisen vinoon. Mutta kuitenkin fiilis oli miulla hyvä ja teinikakaralla tuntui olevan hauskaa. Siis muutenkin kuin lelun kanssa juostessa. Eikä tuosta karkaamisesta jäänyt huono fiilis, siinä vaiheessa kun tuomarikin nauroi oikein kunnolla ei miullakaan pokka enää pitänyt. Ei tää ole niin vakavaa.
Seuraava koitos olikin parin viikon kuluttua, 19.11 Mikkelissä. Oltiin treenailtu houkutusta, mutta ongelmaksi siinä tarkentui vieraat lelut. Tutuilla esineillä ei mitään ongelmaa, mutta kun jotain uutta tuli mukaan, niin se oli se paras lelu ikinä joka Virnan oli aina pakko saada.
Paperilla taas kiva rata, vähän kauhulla katselin tuota houkutuksen jälkeistä kovasti punaista (=istumista) sisältävää suoraa. Ja houkutuksessa kaksi lelua, tietenkin.
Ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville tästä(kään) radasta :D Nyt kun katsoin tuota videota, huomasin vielä että Virnan seuraaminen saisi olla huomattavasti tiiviimpää. Tuohon väliin mahtuisi helposti toinen buhund. Ja oma liikkuminen pitäisi olla reippaampaa enkä saisi koiraa jäädä odottelemaan. Jotenkin vaan aina jää varnistelemaan ja jos koira jätättää, niin helposti itsekin hidastelee. Reippaasti vain eteenpäin! Ja koira eteen - askeleet taaksepäin -kyltillä pitäisi muistaa kumarrella vähemmän. Kyllä se penska kuitenkin tulee.
Nuo houkutuksen kierrokset sekoittaa myös meidän pakan totaalisesti. Taas seisominen tuli hyvin vinoon ja muutenkin istumis-suora oli haahuilua.
Mutta nyt on treenauskohdat selviä. Houkutusta vierailla leluilla. Ihan alkeista. Ajattelin ottaa naksuttimen käyttöön ja merkata kontaktista, hyvän välimatkan päästä. Nyt kun ajattelen, niin mie olen vaan mennyt oletuksella, että kyllä Virna tajuaa ettei siitä seuruusta karata ilman lupaa. Mutta kuitenkin kyseessä on nuori koira, joka tykkää leluista ja leikkimisestä hyyyvin paljon. Pitää vain osata kertoa, että pysy miun kanssa hommissa ja pidetään sitten kivaa yhdessä.
Ja lisää avon ratoja alle jotta saadaan sitä kokemusta ja jouhevuutta liikkumiseen, lähinnä miulle. Ja penskalle toivottavasti lisää malttia ja pidempää keskittymiskykyä. Sekä seuraamisen viilamista, edelleen.
Nyt on edessä kisataukoa ainakin rallyn osalta vielä määrittelemättömän ajan verran. Treenataan nuo yllä mainitut asiat kuntoon ja kahtellaan ensi vuoden kisoja. Josko houkutukset eivät olisi sitten enään niin houkuttelevia. Välillä kyllä meinaa syödä miestä kuinka yksi tehtävä voi olla niin iso ongelma. Varsinkin kun muuten me ollaan Virnan kanssa jo tehty voi-luokan juttujakin ihan toimivasti. Mutta malttia ja treeniä, kyllä se vielä sieltä lutviutuu.
