Eilen koitti päivä, jota olen hyvän tovin jo odottanut kauhunsekaisin tuntein: Virnan luustokuvat. Ei niinkään kyynäröiden osalta, niissä on harvemmin on ollut buhundeilla ongelmaa. Olen parina yönä nähnyt painajaista, että Virnalla on mappi-ö tasoiset lonkat, joidenka kanssa ei voisi elää. Alitajuntani ei suinkaan ole dramaattinen...
Knääpiö on vielä koiristani ensimmäinen, joka on kuvattu. Levottomassa mielessäni olin jo ties kuinka monesti kerennyt maalailemaan, että nyt se karma puree takamuksesta kun en puudeleita kuvauttanut.
Saaga-sisko saapui keskiviikkona kihlattuni luokse kuvauksia varten. Ja teinithän ottivat tilaisuudesta kaiken irti, ensin juoksemalla kuin reikäpäiset koirapuistossa ja sen jälkeen vielä sisälläkin piti leikkiä, vaikka molemmilla kieli roikkui polvissa. Mutta kun sisko. Kyllä nuo malttoivat nukkuakin kun tarpeeksi napakasti sanottiin että nyt unta kupoliin.
Eläinlääkärissä Virna odotetusti sammahti todella nopeasti rahoituksen saatuaan ja vastaavasti heräili rauhassa herätteestä huolimatta. Siinä missä sisko reagoi rauhoitteen jälkeiseen "krapulaan" piippailemalla ja levottomuudella, Virna pötkötteli ja näytti maansa myynneltä. Ja mie sain teiniltä osakseni muutaman pahan mulkaisun. Illallakin vielä huomasi ettei kakara ihan täysin hereillä ole, kun iltapissalla käydessä läheisestä lumipenkasta lähtenyt pupu sai aikaan vain pään kääntymisen sen perinteisen pomppimisen sijaan.
Heti on tehtävä tunnustus, etten mie ymmärrä luustokuvista paljoakaan.Vaikka kovasti olen yrittänyt sivistää itseäni katselemalla eri ryhmiin jaettuja kuvia ja keskustelua niistä. Mutta sen verran tajusin, että lonkat näyttävät kovin samalta kuin Virnan emällä, jotka ovat kyllä tiiviit mutta matala maljaiset. Ja fiksumpien puhe vahvisti tuon. Todennäköisesti lausutaan c:nä, toinen ehkä b.
Kyynäristä ymmärrän vielä vähemmän kuin lonkista. Eli hyvin olemattomasti. Mutta fiksummat kertoivat että hyvältä näyttävät, ei ongelmia. Kyynärien suhteen miulla ei ollutkaan mitään pelkoja.
Näillä tuloksilla uskallan kyllä mennä, remuta ja harrastaa kuten ollut tarkoituskin. Lihaskunnosta muutenkin pyrin pitämään huolta ja niveliä tukevat ravinteet otan todennäköisesti vähän myöhemmin käyttöön, ihan jo ennaltaehkäisevänä ajatellen Virnan kahjopäisyyttä ja "kovaa ja korkealta" asennetta.
Selkä olisi tarkoitus vielä kuvata parin vuoden päästä. Vaikka buhundeilla spondyloosi, tai selkä ylipäätään, on harvoin ongelmallinen, haluan senkin lausuttavan. En kuitenkaan nähnyt järkeväksi kuvata selästä nyt LTV:tä ja VA:ta ja sitten joskus spondaria kun ikä tulee täyteen. Mielummin sitten vähän pidemmän ajan jälkeen koko paketti.
Mutta nyt voi vihdoinkin huokaista helpotuksesta. Ja laittaa perjantai pizzan uuniin ja siirtyä katsomaan Live-lähetystä Cruftsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti