Toyvillakoira, narttu (leikattu)
s. 9.6.2005
ADHD-pentu, poikatyttö, metsäläinen, Enska
Siinä missä Nella on enemmän miun koira, on Enni ollut enemmän äitini
puudeli. Enni tuli meille pari viikkoa ennen lukion ja raskaan opiskelun
alkua ja vähän päälle vuoden päästä lähdinkin jo toiselle
paikkakunnalle opiskelemaan muuttaen asuntolaan. Kuitenkin nykyään
kanssa "iskän tyttö" enkä sähikäistä vaihtaisi mistään hinnasta <3
Äiti harrasti tämän elohopean kanssa agilitya, mutta virallisia
startteja taisi tulla yksi josta hylky radalta poistumisen takia.
Suoraan sanottuna Enni on näistä kahdesta se parempi agilitykoira
nopeutensa ja paremman irtoavaisuutensa takia. Siis jos pysyy radalla.
Enniä ei ikä todellakaan paina ja on edelleen hyvin pentumainen.
Kaikessa pitää olla mukana täysillä. Hyvin avoin ja rakastaa kaikkia
ihmisiä. Enni on myös hyvin seurallinen ja nauttii sylissä olosta ja
rapsutuksista ja käyttää reippaasti tassujaan huomion vaatimiseen.
Keskittymiskykyä tai kärsivällisyyttä ei kyllä löydy nimeksikään vaan
kaikki pitää saada ja tehdä nyt heti. Enniä voisi sanoa miulle liiankin
älykkääksi ja nämä yhdistettynä ovat aiheuttaneet useaan otteeseen
harmaita hiuksia koulutuksen suhteen. Monesti myöskin vähän hömelö ja
tarjoillut monet naurut tempauksillaan.
Enni rrrakastaa muita koiria noin lähtökohtaisesti. Isot mustat vähän
jännittää ja niille pitää ulkona vähän haukkua. Mutta muuten tuntuu että
Enniä isommat koirat ovat niitä kivoimpia. Ystäväni lappalaista Enni
rakastaa koko pienestä sydämestään ja myöskin lähipiirin muut isommat
koirat (aussi, nahka, buhund ja holsku johon ei Enni ole omaksi
harmikseen päässyt lähempää tuttavuutta tekemään) ovat aivan ihania. On
niin ihanan näköistä kun pieni puudeli pomppii pussailemaan isomman
kaverin naamaa samalla kun kippurahäntä heiluu niin paljon, että koko
koira voisi minä hetkenä tahansa nousta lentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti