Enni

Toyvillakoira, narttu (leikattu)
s. 9.6.2005

ADHD-pentu, poikatyttö, metsäläinen, Enska
Siinä missä Nella on enemmän miun koira, on Enni ollut enemmän äitini puudeli. Enni tuli meille pari viikkoa ennen lukion ja raskaan opiskelun alkua ja vähän päälle vuoden päästä lähdinkin jo toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaen asuntolaan. Kuitenkin nykyään kanssa "iskän tyttö" enkä sähikäistä vaihtaisi mistään hinnasta <3 Äiti harrasti tämän elohopean kanssa agilitya, mutta virallisia startteja taisi tulla yksi josta hylky radalta poistumisen takia. Suoraan sanottuna Enni on näistä kahdesta se parempi agilitykoira nopeutensa ja paremman irtoavaisuutensa takia. Siis jos pysyy radalla.

Enniä ei ikä todellakaan paina ja on edelleen hyvin pentumainen. Kaikessa pitää olla mukana täysillä. Hyvin avoin ja rakastaa kaikkia ihmisiä. Enni on myös hyvin seurallinen ja nauttii sylissä olosta ja rapsutuksista ja käyttää reippaasti tassujaan huomion vaatimiseen. Keskittymiskykyä tai kärsivällisyyttä ei kyllä löydy nimeksikään vaan kaikki pitää saada ja tehdä nyt heti. Enniä voisi sanoa miulle liiankin älykkääksi ja nämä yhdistettynä ovat aiheuttaneet useaan otteeseen harmaita hiuksia koulutuksen suhteen. Monesti myöskin vähän hömelö ja tarjoillut monet naurut tempauksillaan.
Enni rrrakastaa muita koiria noin lähtökohtaisesti. Isot mustat vähän jännittää ja niille pitää ulkona vähän haukkua. Mutta muuten tuntuu että Enniä isommat koirat ovat niitä kivoimpia. Ystäväni lappalaista Enni rakastaa koko pienestä sydämestään ja myöskin lähipiirin muut isommat koirat (aussi, nahka, buhund ja holsku johon ei Enni ole omaksi harmikseen päässyt lähempää tuttavuutta tekemään) ovat aivan ihania. On niin ihanan näköistä kun pieni puudeli pomppii pussailemaan isomman kaverin naamaa samalla kun kippurahäntä heiluu niin paljon, että koko koira voisi minä hetkenä tahansa nousta lentoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti