Virna

Vaermina
"Virna"

 

Buhund narttu
s. 4.7.2016

Knääpiö, pentu joka tulikin

Minulle ei pitänyt vielä pariin vuoteen tulla uutta koiraa. Mutta jotenkin pieni, musta pentu onnistui sulattamaan sydämeni jo päivän ikäisenä ja tässä sitä ollaan. Virna on ensimmäinen ihan oma koirani, vaikka puudelit ovat nimissäni ja nykyään kanssani asuvat niin kyllä ne tietyllä tavalla ovat myös äitini koiria. Tosin, paperilla Virna ei ole minun koirani vielä, vaan sijoituksessa kihlatultani.

Jos kahdella sanalla pitäisi Virnaa kuvailla, ne olisivat energinen ja reikäpää. Monesti vaan ihmettelen että mistä tuo kaikki energia oikein tulee. Osaa kyllä rauhoittua niin kotona kuin vieraissakin paikoissa tarvittaessa, mutta jos ei parina päivänä ole kunnolla päässyt energiaansa purkamaan niin sen kyllä huomaa. Vieraskorea, tai ei oikeastaan tuntemattomista ihmisistä kamalasti välitä. Menee kyllä moikkaamaan ja on vähän aikaa rapsuteltavana, mutta tulee pian miun jalkoihin istuskelemaan. Tuttujen ihmisten kanssa on sitten aivan erilainen: syö kädet (ja naaman), pussailee ja haluaa leikkiä. On siis oma riiviö-itsensä. Ulkona huomaa kuta kuinkin kaiken mahdollisen ja välillä tuntuu menevän vähän arvalla reagoiko Virna vai ei. Kuitenkin ipanan kanssa on todella helppo ja mukava liikkua eri paikoissa.

Leikkiminen on ehkä parasta ikinä ja leluiksi käy kuta kuinkin mikä vaan, tietenkin kauhean ärinäpärinän saattelemana. Tykkää hakea heitettyjä leluja, mutta taisteluleikit ovat se ykkösvaihtoehto. On myöskin ahne ja alkuvaikeuksien jälkeen ruoka toimii hyvänä motivaattorina. Oppii uudet asiat varsin nopeasti ja Virnalle onkin palkitsevaa opettaa uusia asioita. Kunhan kaksijalkainen vähän tsemppaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti