Mutta sitten itse asiaan.
Virnan kanssa ollaan korkattu kisaura virallisissa, kahden rally-kokeen verran. Spoilerina, molemmista tulos.
22.7 Oli miun ja penskan ensimmäinen startti Artjärven Ärinöiden yhteydessä järjestetyissä kisoissa. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, yhdellä kyytiläisellä alkoi heti aamusta kisarupeama agilityn puolella. Saatiinpahan hyvin auto parkkiin ja allekirjoittaneella oli hyvin aikaa kierrellä ja hermoilla.
Rata oli meille kuin nakutettu: ei juoksemista eikä paljoa seuraamiskylttejä. Joillekin koirille viereisellä kentällä oleva agilitykisa osoittautui vaikeaksi, vaikka kenttien välillä oli telttoja näkösuojana niin äänet kuuluivat hyvin selvästi. Tuli kyllä ajateltu että onneksi ei olla Virnan kanssa (vielä) agilitya aloitettu, muuten olisi voinut olla myös mustuaisen keskittyminen jossain muualla. Vaikka kyllä miuta muutenkin vähän jännitti kuinka penskan keskittyminen riittää kun häirötä oli enemmän kuin tavan rally-kisoissa.
Mutta puhpah, huoli pois. Virna keskittyi aivan täydellisesti radalla. Askeleissa vähän venkoili istumiseen menon kanssa, mutta muuten rata soljui todella mukavasti. Kyltillä numero 11 itseasiassa oli pakko kurkata taaksepäin Virnan istuuduttua eteen, että olenko muka tehnyt kaikki kyltit. Kyllähän mie arvasin että hyväksytty varmaan tulee, mutta yllätys oli hyvin suuri kun sain viestiä että 99 pistettä! Ainoa -1 oli tullut kun pujottelussa Virnan nokka oli käynyt maassa. Meidän rataantutustumisryhmässä oltiin 4. kolmesta 99 pisteen radasta hitain. Pakko myöntää että siinä vaiheessa vähän nakersi tuo yhden kyltin pidempi pysähdys.
Olin Virnalle luvannut, että jos ensimmäisistä virallisista saadaan tulos niin penska saa euron juuston extra palkinnoksi. Ja penska sen todellakin ansaitsi. Tästä eteenpäin sitten rallysta tulee vain koulareista extraa. Saattaa olla että tuo hampurilainen muuttuu nugeteiksi, vain pihvi ja juusto meni kaupaksi.
5.8 oli sitten seuraava koitos. Oltiin koirien kanssa tiistaista perjantaihin äidin ja äidin miesystävän mökillä saaressa, jossa Virna sitten riekkui oikein kunnolla. Ajattelin että perjantain lepopäivä riittäisi, mutta pentu oli perjantain aivan sippi ja vielä lauantaiaamunakin sain kirjaimellisesti kaivaa koiran sängyn alta kun oli aika lähteä rallattelemaan. Toisin sanoen, noin lyhyt palautumisaika reissusta oli vika tikki.
Jo pelkästään rata oli meille haastavampi kuin ärinöissä. Tällä kertaa oli paljon enemmän seuraamiskylttejä. Ja juoksemista, sentään spiraali eikä pujottelua.
Jo lähtökyltille mennessä ja peruasentoa ottaess tuli tunne, että mitähän tästä tulee. Virna kyllä tuli perusasentoon, mutta keskittyminen lähti samantien huitelemaan maille tietämättömille. Ja heti toisella kyltillä, istu-maahan, tuli harjoiteltua uusimista suoraan lennosta kun pentu vaan haahuili eteenpäin eikä kuunnellut. Tuosta askeleet peruuttaen - kyltin kympistä olisi pitänyt tuomarilta kysyä, vaikka siinä lukeekin syy niin en sitä ihan tajunnut. Tietenkin myös radan videoiminen olisi auttanut. Nyt onkin ostoslistalla kännykkään isompi muistikortti, jos vaikka muistaisin pyytää jotakuta kuvaamaan meidän kisaratoja. Myös spiraali me uusittiin, viimeistä kertaa kun kierettiin ensimmäistä tötsää (tai noin niillä main) Virna poukkasi sen väärältä puolelta. Radan jälkeen alkoi vähän kauhistuttamaan, että mokasinko sen uusimisen sillä me mentiin vain spiraalin kyltille eikä sitä edeltävän kyltin (istumisesta juosten) suoritusalueelle. Kuitenkin joko tuomari antoi armoa tai me jotenkin ihmeellisesti tehtiin se about oikein, koska saatiin vain uusimisen -3. Tuoss -10 kohdall on kyllä jotain kirjoitusta yliviivattuna, mutta en tarkemmin tiedä mitä siihen olisi mahdollisesti tullut.
Vaikka rata oli tahmea kuin mikä, saatiin kuitenkin 79 pistettä ja hyväksytty tulos, joka meillä tavoitteena olikin. Silti miuta harmitti nuo pisteet, paremmalla valmistautumisella meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus +90 pisteenkin rataan. Virnahan teki niin hyvin kuin vain voi odottaa hyvin väsyneeltä nuorelta koiralta. Oma arviointivirhe on se mikä nakertaa. Mutta tulipahan taas opittua kantapään kautta asioita.
Seuraavaksi meillä on tähtäimessä 3.9 rally-kisat. Lähdetäänkin pois tutulta Päijät-Hämeen alueelta ja suunnataan Helsinkiin. Hakusessa olisi viimeinen hyväksytty alo-tulos, jotta päästäisiin avo-korkkaamaan. Tässä vaiheessa tuntuu että se suurin homma on oman pään pitäminen kylmänä, jotten hermoile ja yli-yritä liikaa. Pitää vain tarpeeksi paljon yrittää hokea "suora, rento, rivakka", miun ei-niin uutta mantraa.
