Vuoden viimeistä viedään

Pikku hiljaa ruudun tällä puolen on toivuttu joulukalenterin aiheuttamasta postauskrapulasta. Postauskrapula kuuluu samaan kategoriaan miitti- ja ficcikrapulan kanssa: kun jokin asia on täyttänyt olemista kovin täysvaltaisesti, on pään sisällä olo kovin tukkoinen, surraava ja haluaa ottaa hiukan etäisyyttä ja pitää taukoa. Mutta täällä taas ollaan. Kyllä mie ensi vuonnakin ajattelin kalenterin pitää, katsoo millaisella idealla ja toivottavasti paremmalla ennakkosuunnittelulla, jotta viimeisen viikon useamman päivän backlog ei enää toistuisi.

Virnan viie vuoden UV-pirskeet

Mutta tämä vuosi on vähän vajaa kymmenen tuntia vailla taputeltu. Tavoitteet kuluvat vuodelta on katsottu ja asetettu ensi vuodelle uudet. Vuosi 2017 oli toisaalta hyvin onnistunut, toisaalta rankka. Menetyksiä ja muutoksia tuli paljon: tammikuun puolessa välissä kuoli yllättäen Tilhi (edelleen ikävöin miun mustaa samettiturkkia, josta olin vuosia haaveillut), reilu pari kuukautta olen ollut rotaton viimeistenkin poikien siirryttyä paremmille raksutusmaille ja hiiriä on jäljellä yksi uros (omakasvatti, joka on pari päivää Virnaa vanhempi). Olin myös varma ettei Nella näkisi tämän vuoden joulua, mutta edelleen matami on muona vahvuudessa varsin hyvä kuntoisena. Tai ikäisekseen hyvä kuntoisena. Kun kotona on aktiivinen teinikoira, tulee helposti verrattua vanhusta siihen, eikä aina muista että neljän kuukauden päästä Nepulla tulee 16 vuotta täyteen.

Tässä vuoden lopussa on tullut myös kaikenlaisia ideoita blogiin liittyen. Virnan kanssa "osallistutaan" #Tassutellen1000 -haasteeseen. Eli vuoden aikana 1000 kilometriä tai mailia koiran kanssa. Me tähdätään tuohon 1000 mailiin, eli 1609 kilometriin. Jos sen jakaa tasaisesti kaikille päiville, on se 4,40 km. Ei mikään pitkä matka meille, mutta katsotaan mitä kaikkea tässä vielä kerkeää :D

Ja koska  rakastan datan keräämistä, niin pakkohan se oli tehdä alkeellinen excel-taulukko, jossa pystyn viikko- ja kuukausitasolla seurata kuinka hyvin ollaan aikataulussa, sekä kirjoitella muutakin tietoa. Esimerkiksi juoksu/kickari/sauvakävelylenkeiltä nopeus- ja syketietoja.

Myös kulunseuranta olisi tarkoitus toteuttaa ensi vuonna. Nyt löytyy jo pohjat valmiina, joten niiden kanssa ei tarvitse heti käydä väkertämään. Vaikka nyt jo olen sitä mieltä että tammikuun voisi skipata kokonaan kulujen osalta, sinne tulee niin paljon kaikkea. On kaksi treeniryhmää, tottispäivä, jäsenyyksiä ja mitä vielä. Näen vaan euron kuvien vilahtelevan silmien ohi.

Myös pari videopostaus-ideaa on muhinut päässä ja jokunen pääsenee toivottavasti toteutukseen. Yksi niistä oli tarkoitus tehdä jo syyskuussa, mutta se ei oikein tekstinä tahtonut muodostua. Ainakaan ilman että siitä tulee pienen romaanin pituista ooppusta. Vinkki vitonen: liittyy erääseen lisenssiasiaan.

Ja loppuu vielä hehkutusta eiliseltä hölköttelylenkiltä penskan kanssa: Virnahan veti <3 Vaikka syy todennäköisesti olikin pellon suuntaan meno, oli fiilis todella hieno. Ei olla kyllä aikaisemmin tuota reittiä menty pellolle, mutta kakaralla tuntuu olevan joku seitsemäs aisti pellon suhteen ja aina tietää milloin ollaan siihen suuntaan menossa.

 Vauhti yltyi turhan helposti liian kovaksi omalle kunnolle joten käveltyä tuli enemmän kuin ohjelmassa (C25K) oli. Mutta nyt oli niin hyvän fiiliksen lenkki ettei haittaa. Ja juoksuista huolimatta Virnaa ei paljoakaan tienvierustojen hajut vetäneet. Osa syynä tähän voi kyllä olla edellisen juoksukerran tassulle astuminen kun teini-koira teki jälleen äkkipysähdyksen hajulle ja mie (melkein) akrobaattisista hypyistä huolimatta tassuun osuin.

Vuoden viimeiset peltoilut

Valjaina ollaan nyt käytetty shortteja ja niiden kanssa sujuu niin paljon paremmin. Todennäköisesti niissä pysytään toistaiseksi. Olen vähän järkeillyt, että vaikka kickarin vetämisestä innostuisin on Virna sen verran matala, että naru tulisi järkevässä kulmassa myös lyhyemmillä valjailla.

Mutta näillä fiiliksellä harpataan seuraavaan vuoteen.
Miltä tämä vuosi tuntui ja odotatko mitä kaikkea ensi vuodelta?

Ja onnea kaikille uudesta vuodesta ja raketeista selviytymiseen! Olkaahan varovaisia.

Luukku 24: Soihdut sammuu, koko väki nukkuu

Ja niin se jouluaatto alkaa taipua yöhön ja kohti joulupäivää. Niin neli- kuin kaksijalkaiset ovat avanneet lahjansa ja syöneet hyvin. Ja kiitos erään juoksuisen teinineidin, namimatto joutui jo pesuun.

Ilta on mennyt syödessä ja Steamin joulualea hyödyntäessä. Huomenna pääsen nauttimaan PS3:n ohjaimesta, joka ei natise liitoksistaan ja on ehjä. Ja langaton. Ja sen tateissa on söpöimmät vihreät tassukuvioiset päällysteet.
Pitäisu myös keksiä kuinka raahaan kaikki lahjat kotia...

Blogissa on nyt julkaisujen suhteen parin päivän tauko, mutta ennen uutta vuotta kyllä palailen vielä sorvin ääreen.

Nauttikeehan valkoisesta joulusta <3

Luukku 23: Viimeisiä viedään

Joulukalenteri urakka alkaa olla kohta ohi. Vihdoin ja viimein. Vaikka hurjan opettavaista ja antoisaa tämä on ollut, mutta varsin rankkaa. Varsinkin viimeinen viikko ja loppukiri veivät mehut totaallisesti.

Tällä hetkellä tuo Virnan ilme kertoo kaiken oleellisen tunnetilastani

Mutta jotain hyvääkin. Sain aivan loistavia postausideoita, joita kaikkia ei vielä tullut käytettyä. Uskaltauduin kokeilemaan My Dayn tekoa ja samalla heräsi ajatuksia videon käytöstä isompana osana blogia. Saa nähdä mitä kaikkea ensi vuodeksi keksiikään.

Myös blogin lukijamäärä sekä sivujen katselu määrä kasvoi huimasti. Kiitos <3 Lukijoita tuli arvonnan myötä 8 lisää, sivujen katseluita tuli kalenterin aikana +1000. Samalla tuli nähtyä kuinka säännöllinen kirjoittaminen ja mainonta, on se iso juttu liikenteen lisäämisessä. Useampi reilu 80:n katselijan päivä mahtui joukkoon, mutta loppua kohden kun backlogia alkoi kertyä ja postauksia mainostamatta palattiin siihen pariinkymmeneen katselukertaan aina uuden luukun tultua.

Vielä yksi luukku rustailtavana ja sitten postaustahti tulee tasoittumaan. Tuli opittua suunnitelmallisuuden ja aikataulutuksen tärkeys. Näillä opeilla on hyvä jatkaa <3

Anna ihmeessä palautetta kuinka tämä (hullu) projekti meni. Onnistuinko missä(än)? Ideoita ensi vuodeksi? Tai blogia varten ylipäätään. Miulla on mielessä jotain ideoita mihinkä suuntaan me lähdetään, mutta olisiko siulla jotain vielä?

Luukku 22: Nimien kirjaan merkitään taas, tuhma vai kiltti - ajatelkaas

Koirat ovat olleet tänä vuonna kilttejä - ainaki lahjakasasta päätellen. Toisaalta, kun ostaa useammalle koiralle lahjoja, se kasa helposti kasvaa ja kasvaa. Ja tänä vuonna ostin paria lahjaa lukuunottamatta "oikeesti" hyödyllistä tavaraa, jota olen muutenkin katsellut. Vaikkakin miulle tyypillisesti strömssäilyltä ei voinut välttyä.

"Namimato" hommaamista mie olen suunnitellut jo keväästä, silloin vain niitä ei Suomessa pahemmin näkynyt enkä jaksanut ulkomailta lähteä tilaamaan. Nyt nuo ovat tännekin rantautuneet, joten pitihän se pukin konttiin kaapata. Vaikka Virna tulee eniten tätä käyttämään todennäköisesti, veikkan että puudelitkin tykkäävät tätä käyttää.

Myös älypeli on yhteislahja miun kolmen koplalle. Penskaa ajatellen joku vähän haastavampi olisi myös sopinut, mutta veikkaisin että tässä vaikeustaso on sopivampi Enskalle <3

Strömssi osa yksi :D Alkujaan laskin että ankankauloja olisi viisi, kolmen koplalle ja Freialle ja Vaalalle. Kun aloin paketoimaan lahjoja, huomasinkin että kauloja on vain neljä. Mutta ei se haittaa, koska strömssäsin toisessakin lahjassa...Näiden haju on muuten varsin...Hajukas

Strömssi osa kaksi, päivää. Aluksi ajattelin että kuinka kätevää, noita "luita" on paketissa kolme. Kolmen koplalaiset siis saavat omansa jokainen. Paitsi että tuo onkin oikeasti yksi luu. Mutta kiitos laskutaidottomuuteni, Virna jää ilman ankankaulaa ja saa Nylabonen sen sijaan, vaikkakin puudelitkin takuulla tuota maistelee. Ja jos vaikuttaa toimivlta, saatan käydä vanhuksille omatkin ostamassa. Niille kovuudeksi riittää varmaan "pentuluut". Virna on sen verran innokas leukojen käyttäjä, että extremeä pehmeämpää en alkuun uskalla edes harkita.

Nämä pehmot tuli penskalle ostettua jo Messarista. Virnahan rrrrakastaa (!x100) suolistaa lelunsa, joten kalliiden pehmojen ostaminen on vain rahan hukkaan laittamista. Nämä löytyivät halvalla, joten tarjotaan penskalle sitä parin sekunnin iloa mitä nuo kestävät. Ja onhan suolistettujen lelujen "raatoja" kiva retuutta ja tuhota vielä vähän lisää...

Tuliko ostettua eläimille lahjoja? Ja millainen oli lahjojen saajien vastaanotto?

Luukku 21: Tavaravuoren selvittelyä, osa sisäsälä

Tarvikekasan ensimmäisessä osassa katsottiin mitä ihmettä kolmen koplan eteisestä löytyvään tavaravuoreen kuuluu. Nyt sitten siirrytään sisätilan sekalaisiin.

Iäisyyden palvellut lelukori ja korillinen (oikeesti rikkonaisia) leluja. Normaalisti leviteltyinä pitkin asuntoa niin että vähän väliä jalan alta kuuluu vaan "squeak!"

Puudeleiden pedit. Tai no, kyllä Virnakin noihin itsensä välillä änkeää. Jopa tuohon vaalean punaiseen, jossa puudelikin joutuu kiepille menemään.

Alkujaan Lokille ostettu kissojen "peti", mutta Virna on ominut tuon itselleen pediksi. Ehkä miun kuitenin pitäisi joknakin päivänä ostaa Virnalle ihan "oikea peti"

Ruokakupithan on tunnetusti parasta kaapata kameran eteen suoraan käytöstä, kulkematta tiskialtaan kautta. Ruokakoroke on vain Nellalla käytössä, Enni ei todennäköiseti pystyisi syömään noin lähellä Nepua.

Ja sitten sitä sekalaista hoitotavaraa. On puudeleiden karsta ja kampa (molemmat saatu aikanaan Nellan kasvattajalta puudelia haettaessa), Virnan harja (miun mittapuulla kallein harja ikinä), sekä Rukan pyyhkeitä. Periaatteess ne ovat turhia, koska kyllähän ihan pyyhkeet käyvät. Mutta kyllä noita silti mielummin käyttää lenkin jälkeen koiran kuivaamisessa.

Kuvista jäi puuttumaan osa (puudeleiden) turkin hoitovälineistä: shamppoo vaihtelee, mutta tällä hetkellä käytössä Ring-5 mustien koirien shampoo. Trimmeri on joku Moseri, kuivaaja...Onko niilläkin merkkejä?

Luukku 20: Tavaravuoren selvittelyä, osa ulkoilu

Luukkujen backlogin purkaminen jatkukoon. Tällä kertaa katsotaan että mitä kaikkea tavaraa tuolla kolmen koplalla oikein on. Olen jakanut varusteet kahteen osaan; ensimmäisessä osassa kaivetaan eteisen tavarat, eli vermeet joita käytetään ulkoilessa. Toisessa postauksessa on sitten vuorossa sisällä "käytössä" olevat tavarat.

Virnan pantakokoelma, josta itseasiassa puuttuu vielä yksi panta. Vasemmalla oleva ruskea nhkapanta on penskan "sunnuntaipanta", joka on käytössä jos lähdetään "isoille kylille". Eli mätsäreihin, näyttelyyn tms. Keltainen pöllöpanta on meillä arkipantana keväisin ja kesäisin, oikeanpuoleinen panta heijastimella sitten taase syksyllä ja talvella 

Osasto valjaat: vasemmalla Virnan Rukan valjaat (ostin käytettynä ja kuvissa ne näyttivät keltaisilta :D), Ennin y-valjaat ja Nellan vänttiset. Yleensä käytän koirilla mielummin y-valjaita, mutta Nepulla oli vaikeaa löytää hyvin istuvia, kun taas nuo Vänttiset toimivat hyvin. Ostin tarkoituksella hiemn isommat, jotta t-hihna ei estä etujalkojen liikettä.

Vasemmalla olevaa ruskeaa nahkahihnaa käytän Virnalla nahkapannan kanssa, sitten on Nepun nahkahihna ja Enskan (ennen) joustava hihna. Hurtan noutajatalutin saatiin firmalta ja se on käytössä joskus ja juhannuksena. Keltaien grippi on Virnalla arkihihnana.

Koska puudeleilla on vaatteita korillinen ja vähän yli, "esittelen" nyt vain tällä hetkellä käytössä enien olevat. Korista löytyisi vielä sadeviittaa, sadehaalaria, toppahaalaria ja erilaisia ohuempia takkeja.
Ja Virna-raukka joutuu esittelemään omat kolme nuttuaan.

BoTit. Virnalla on verkkoloimi, Nellalla paksumpi takki, joka kuitenkin on sisäkäytössä. Bottien leikkaus ei ole kamalan käytännöllinen takaosan kohdalta ainakaan miu koirien kohdalla, ja Nellalla jos maha olisi yhtään löysemmällä takkia saisi aina ulkoilun jälkeen olla pesemässä

Pompan Jumpy, jonka ostin syksyllä alennuksesta kun uusia värejä tuli mallistoon. Vielä ei olla käytössä päästy testaamaan, mutta ajatuksena olisi että jos tulee niitä reilun parinkymmenen asteen pakkasia, niin Virna saa tuon ylleen ulkoillessa.

Päheet pääkallot <3 Oikeasti tuo takki on kihlatun buhundien ja saatiin se viime talvena lainaan. Tuolla korissa se edelleen pyörii

Puudeleiden kevyemmät "toppa"mantelit. Käytössä yleensä kevyillä plusasteilla ja kevyellä sateella. 

Paksummat toppamantelit, jotka ovat pakkasella käytössä. Tarvittaessa alle menee hyvin villapaita tai toppahaalari jos pakkasta on enemmän.

Lahden kovin hiphoppari <3 Kevyt huppari on Nepulla välillä sisäkäytössä ja keväällä/syksyllä kun lämpötila laskee.

Enska ja Enskan villapaita <3 

Kickariin kiinnitettävä adapteri, ravinaru ja pitkät valjaat. Tuon adapterin saa kätevästi joko eteen vetämistä varten tai sivulle käännettynä jolloin se toimii springerin kaltaisesti. Ravinarua käytetään juoksuttaessa koiraa sivulla eikä siinä ole joustoa. Pitkien valjaiden käyttöä ollaan opeteltu juostessa, ja joskus olisi tarkoitus iskeä Virna niiden kanssa vetämään kickaria.

Virnalla on myös Zero DC:n short-valjaat, jotka olivat kuvaushetkellä kihlatun luonna.

Vetämiseen (/juoksemiseen) löytyy kaksi joustollista hihnaa ja Zero DC:n Grizzlyn juoksuvyö. Hihnoissa tykkää tuossa keltaisessa siitä, että se on pidempi ja sillä on helpompi juoksemisen välissä taluttaa koiraa. Myös ei-lukollisne pään lenkkin on isompi ja se on helpopi laittaa juoksuvyön koukkuun. Toisaalta hopean värinen naru on lyhyempänä kätevämpi juostessa.

Seuraavaksi tosissaan tulee toinen osa tarvikkeista. Ja vielä olisi kolmas kuvapostaus odottamassa.

Mitä kaikkia ulkoiluun liittyviä tarvikkeita siulta löytyy? Onko jokin aivan ylitse muiden tai onko vastaan tullut pettymyksiä?

Luukku 19: Tavoitteet

Näin loppuvuodesta on hyvä kurkata, että saavutettiinko viime vuonna laitettuja tavoitteita. Ja vähän suunnitella ensi vuodeksi jotain pään menoksi.

Mitä oli vuodelle 2017 tavoitteena?

Puudeleille
en oikein enää tavoitteita osaa laittaa, jos molemmilla terveys pysyy kasassa niin ihan vaan mätsärissä pyörähtäminen olis pop.

Check! Mätsäreissä tuli pyörähdettyä pari kertaa. Ja vaikka alku-syksystä olin varma ettei Nepu seuraava joulua näe, niin tuossa tuo vanhus vieläkin porhaltaa <3

Virnalla


- Edes yhdet näyttelyt (jos purenta nyt asettuu kohdilleen)

Check! Yksi pentunäyttely ja kaksi "oikeaa"

- Vetotreenien alottaminen
* Lähinnä juoksijan vetämisen opettelua, suuntakäskyt, pysähtyminen ja hiljentäminen

Check! Tai siis vetotreenit aloitettiin, suuntakäskyt alkaa olla ok. Se varsinainen vetäminen on vielä vähän vaiheessa.


- Vähän vois viestiä ja/tai jälkeä käydä opettelemaan, ihan sieltä alkeista
* Tätä/näitä piti oikeastaan jo nyt syksyllä alottaa, mutta se vähän jäi.

Check! Viestiä ei olla tehty, mutta lyhyitä jälkiä tuli pari tehtyä syksyllä. Ja kyllähän Virna tykkäs, vaikka se ei miun ykkösjuttuja olekkaan


- En tiedä onko kuinka kuuseen kurkottamista, mutta rally-tokossa möllikisat olis sellanen ultimaattinen tavoite.
* Tätä kautta treenattavien asioiden listalle uutena niiden perusaseno-seuraaminen-maahan-istu lisäksi tulee eteen tulo (ja ohjaajan peruutus) ja takaakiertäminen (/saksalainen täyskäännös)

Check! Aika railakkaasti ylitettiin. Vuoden aikana saatiin RTK1 ja käytiin virallisissa hakemassa avosta 2 hylkyä. Mutta elokuussa rally-möllissä 98p ja luokkavoitto

- Jos aikataulut ja rahatilanne sallii, niin kurssi ja/tai treeniryhmä. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmilta tuntuisivat saman paikan Tottelevaisuuden jatko-kurssi kuin missä käytiin alkeet-kurssi taikka yhden paikallisen seuran rally-toko ryhmä.

Check! Ei kyllä saatu seurasta ryhmäpaikkaa, eikä käyty tottelevaisuuden jatko-kurssia. Mutta käytiin rally-tokon jatko1 ja tokon alkeet "uudessa" paikassa, collieitten paikallisjärjestön rally-tokon koulutuspäivässä ja Orimattilassa koulutusviikonlopussa.

- Tuota viereistä pururataa pitkin lenkki Renkomäelle ja jos ei kävellen takaisin niin sieltä sitten voi bussilla tulla, suuntaansa matkaa noin 7 km. Tämä on kyllä ehkä enemmän miuta itseäni varten :D

Nope! Kesällä mie loukkasin polven, syksyllä mie ja Virna oltiin vuorotellen kipeinä. Mutta käytiin pari kertaa mm. ~8km kickari lenkillä.

Blogi

- Optimaalinen päivitystahti olisi se 2 kertaa/viikko, mutta yritän pyrkiä siihen kerran viikossa. Tuskin siihen pääsen, mutta ainahan se tavoite olla pitää. Mutta jos ensi vuoden lopussa blogista löytyy 52 tekstiä vuodelle, niin tyytyväinen olen.

Öö, jaa :D Tämä tulee olemaan 44. teksti, kalenterista puuttuu jokunen luukku. Tiukalle menee. Kesä ja syksy meni todella epäaktiivisesti.

- Jotain tämän ulkoasun suhteen voisin yrittää tehdä. Edes se banneri, ehkä myös jotain leiskan väsäystä
* (niin millä taidoilla. Terveisin amkin tietojenkäsittelyn opiskelija ;D)

Check! Uusi banneri löytyy

- Kylläkin ennen ulkoasuun keskittymistä pitäisi saada nuo infotekstit valmiiksi
* Jokaiselle koiralle oma sivu, kanit-sivu (vaikka tämä onkin nyt enemmän koirablogiksi valumassa) ja joku miun itteni esittelykin vielä

Check! Koirablogiksihan tämä valahti. Mutta nyt on kaikilla kolmella koiralla omat sivut.

Eli aika hyvin me saatiin tavoitteet täytettyä. Toivottavasti ensi vuonna pystytään samaan.

Ja ensi vuodesta puheenollen, ne tavoitteet 2018

Puudelit
Ei tähän oikein muuta voi laittaa, kuin että pysyvät terveenä niin kauan kuin pysyvät. Nellalla ensi vuosi on todennäköisesti se viimeinen, mutta yritetään nauttia sydämemme kyllyydestä siitä ajasta mitä meillä on <3

Virna

• Rally-tokossa houkutus kuntoon ja RTK2. Voittaja luokan kasaamista
• Virnallahan olisi ilman tuota houkutusta ihan mahdollista saada niitä hyväksyttyjä tuloksia avosta. Ja voittajan juttuja ollaan jo jonkin verran treenailtu.
• Tokossa koeuran korkkaus, oli sitten möllit tai viralliset
• Käydään treenaamaan tokon avon liikkeitä
• Sitä canicrossia. Jos vaikka se vetäminen löytyisi ja päästäisiin sitä harjoittelemaan
• MH 
• Tosin tämä ei ole ihan täysin miun päätettävissä ja MH:hin on jonkin verran tunkuakin
• Näyttelyitä se yksi tai kaksi
• Lisää varmuutta tekemiseen.
• Virna osaa paljon ja tykkää tehdä. Vielä kuitenkin se tietty varmuus on vähän hakusessa.
• Pidetään kivaa!

Ja koska viime vuonna tuli kanssa tehtyä blogille...

Blogi

• Tasaisempi postaus väli
• Olisko ensi vuonna 52 merkintää?
• Käytä hyväksi eri medioita
• Ei vain tekstiä ja kuvia, vaan videoita voisi käyttää enemmän. Niin treenivideoita kuin jotain miunkin pölöttämistä.

Noin, johan tässä on tavoite jos toinenkin. Mitenkä siulla onnistu tämän vuoden tavoitteet? Entä mitä tuli ensi vuoden listaan?

Luukku 18: Pilvilinnoissa seikkailemista

Joulukalenterin jäi vähän hunningolle joulukiireiden alla, mutta ei hätää. Taas ollaan back to sorven ääressä ja laitetaan loppurutistus päälle. Vielä jaksaa.

Tänään olisi tarkoitus rustailla vähän erilaisista unelmista ja haaveista, jonkin verran pidemmän ajan tavoitteistakin. Unelmia on paljon erilaisia: missä vain maailma on rajana, mahdollisia mutta epätodennäköisiä, sekä niitä mitä kohden kuljetaan.

Ja nämä ideat tulivat kalenterin ensimmäisestä luukusta. Kiitos <3

"Jos kuvitellaan, ettei olisi mitään rajoituksia minkään suhteen (ei raha, ei aika, ei mikään) niin mitä kaikkea tekisit koirien kanssa? sellaista unelmointia, missä ei tarvitse olla realistisuutta mukana!"

Tuossa ihan vieressä olisi suuuuuri aidattu aluea, jossa pystyisin pitämään kaikkia koiria vapaana eikä haittaisi vaikka Enskaa ei kiinnostaisikaan tulla luokse. Siellä olis niin metsää, peltoa kuin koiran kanssa juoksemiseen ja kickailuun sopivia teitä. Virnan kanssa käytäisiin pari kertaa viikossa ohjatuilla rally-toko ja toko-tunneilla ja hakuakin päästäisiin ohjatusti ainakin kokeilemaan. Käytäisiin talvella lämpimässä hallissa treemaamassa aina kun huvittaa ja kesällä sitten aidatulla kentällä. Myös viehejuoksua niin radalla kuin maastossa kokeiltaisiin ja käytäisiin vaeltamassa. Uiminen kuuluisi meidän ohjelmistoon kanssa. Kesäsin rannalla, jossa puudelitkin voisi juoksennella mukana ja talvella sitten koirauimalassa.
Niin, ja joku toinen trimmaisi Nellan ja Ennin :D

"Onko 5vuoden tavotteita, mitä?"

Kaksi koiraa :D Olisiko se sitten toinen buhund, kelpie vai joku muu rotu on vielä kysymysmerkki. Mutta todennäköisesti toinen paimenkoira.
Virna olisi tuolloin 6-vuotias ja siinä parhaassa harrastusiässä jolloin ne perusasiat on jo hanskassa, mutta järkeä ja malttia alkaa jo löytyä. Ainakin toivottavasti. Tavoitteena olisi että rallyssa kisattaisiin siellä mes-luokassa, tokossa kerättäisiin ykkösiä TK2:sta varten. Ja se BH olis käytynä.

"Mikä on se suurin haave koirien kanssa?"

Mie en osaa vain yhtä suurinta haavetta nimetä, niin mennään sitten kolmella.
Harrastusvalio ja rally-tokon SM-kisoihin pääseminen.
Taitaa olla eka kerta kun näin sanon ääneen, mutta mie luulen että Virnan kanssa olisi mahdollista nuo saavuttaa. Ja harrastusvalio olisi tässä tapauksessa RTVA. Miun pitäisi vaan jaksaa olla pitkäjänteinen ja pitää se oma pää kasassa. Virna kyllä hoitaa hommansa niin hyvin kuin annan sille mahdollisuuden.
Myös Virnan 1. sija Buhundyhdistyksen Vuoden Viikinki kisassa ("vuoden harrastusbuhund") olisi sellainen villi haave, jonka toteutuminen olisi aika huikeaa.

Haaveista varmaan hyvin huomaa, etteivät ne ole kovinkaan korkealentoisia. Toisaalta pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että sitten jos sen seuraavan koiran kanssa saadaan RTK2 niin vuosisadan bileet pystyyn. Että matkaa on siitä ajatuksesta kuljettu. Ja nyt miulla Virnassa kehittymässä harrastuskoira, jollasta en edes uskaltanut toivoa. Ne haaveet, joita aiemmin pyörittelin vain kaukaisina ajatuksina ovatkin saavutettavissa. Olkoonkin pitkän, ryteikköisen ja mutkittelevan polun päässä, mutta silti tavoiteltavissa.

Mitkä on siun pidemmän aika välin tavoitteet koirien kanssa? Entä suurimmat haaveet?

Luukku 17: Rakas (treeni)päiväkirja

Ensimmäisen luukun postausideoihin tuli treenien ylöskirjaaminen tietyltä ajan jaksolta. Ja mie aiemmin kävin toteamassa Lenni + Vilppu - blogiin, että treenien suunnittelu tai ylöskirjaaminen on miulla tasoa nolla. Joten härkää kiinni sarvista ja kirjaamaan ne treenit viikon ajalta.
Meillä ei siis ole penskan kanssa mitään ohjattuja treenejä tällä hetkellä, ulkona kun treenataan se tapahtuu (kerros)talon takaparkkiksella :D

11-17.12.2017 Treeniviikko
Seuraaminen: tiiviys, kontakti (houkutus)

Maanantai
Kuppitreeni - aamu: Kaukoja (m-i-m) kupin ollessa sivulla tiskipöydällä
Illalla: Tyynyllä perusasentoa - tiiviys

Sisällä: Houkutusta naksuttelemalla (uudet lelut). Kierrosten noustessa meinaa irrota

Tiistai
Kuppi - aamu: Tyynyllä pa ja pyörimistä (tiiviys), naksuttelua nappuloilla. Kuppilattialla, broilererin kaulat meinasivat vetää puoleensa. Turhaumaa, hätiköinti. Hyvästä pyörimisestä (tiiviys, ei poikita kupille) vapautus syömään.
Illalla: Tyynyllä pyörimistä

Ulkona: Vireen nostamista leluilla, lyhyitä seuruupätkiä. Tyynyllä palkkaaminen. Karvapatukka häiriönä. Karva veti.

Yritä nyt tuota tekstiä tulkita...

Keskiviikko

Kuppitreeni - aamu: Tyynyn ympäri, naksuttelu lihalla (tiiviys)
Illalla: Luoksari eteen -> kuppi selän takana

Ulkona: Seuraamista geelipallolla. Karvapatukka veti puoleensa. Karvapatukalla seuraamista - toimi paremmin.

Illalla hieronta

Torstai

Kuppi - aamu:  Parin askeleen seuraamista, kuppi ylhäällä
Illalla: Kaukojumppaa (i-m-i vaihtoja)

Hierontatauko

Perjantai

Kuppitreeni - aamu: 180 asteen vasemmalle käännöksen ja saksalaisen erottelua
Illalla: Kupilta poispäin kääntyminen pa pyörimisessä

Ulkona: Leikkimistä - Virna voittaa lelun vetämisestä (vs. ravistelu). Pari nopeaa perusasentoa

Lauantai

Kuppitreeni - aamu: Parin askeleen seuruuta, pysähdysten pa
Illalla: Vanha kunnon kaukojumpp

Ulkona: Pellolla paikalla olosta purutyynylle vapautus hetsauksen jälkeen *insert tikku-ukko piirros*

(Sisällä kynsien leikkuu)

Sunnuntai

Kuppitreeni - aamu: 360 käännöksiä, huomio viimeisessä 180
Illalla: Jumppaa, jumppaa, kaukojumppaa

Ulkona: Naksuttelua seuruussa (Eat&Meat heppa). Tiiviys ja käännöksissä paikan pysyminen myös yli 180 jälkeen. Oma vauhti pysyi reippaana ja katse ylhäällä (muista olkapäät käännöksessä normaalisti) Käännöksissä alkuun höpöhöpöä, koska paikka unohtui alun jälkeen. Sitten sujui <3.
Moppi ja geelipallo houkutuksena. Lyhyt tauko - geelipallo kainaloon ja edelleen pysyi pakka kasassa.

Vaikka melkein joka päivälle tulikin treeniä, olivat ne lyhyitä pätkiä. Nyt tehtiin pääasiassa ulkona, koska ei opeteltu uutta asiaa vaan vahvistettiin vanhoja. Sisällä on sen verran vähän tilaa, että siellä ei paria askelta enempää liikuta. Ulkona pitäisi muistaa käyttää naksutinta useammin. Niin joo, ja koska ulkona tarttee paksun takin (terveisin vilukissa), ei treeniliiviä voi käyttää ja lelulla palkatessa se oli kainalossa.

Nyt tuli enemmän kirjoitettua mitä tehtiin, kuin että miten meni. Pitäisi kehittää joku oma, helppo kirjaussysteemi niin tulisi enemmän kirjoiteltua treenejä ylös. Mutta yhden/parin asian teemapätkä tuntui sopivan. Ensi viikolla on enemmän kiirettä, joten tuskin tulee yhtä ahkerasti tehtyä, mutta jos muutaman kerran pääsisi katsomaan miltä se seuruu alkaa näyttää ja sitten mahdollisesti ottaa seuraavan asian tähtäimeen.

Merkkaatko omia treenejäsi ylös? Onko löytynyt joku oma pomminvarma systeemi vai onko samanlaista hakemista vielä, kuten allekirjoittaneella?

Luukku 16: Halvatun Millersit

Tänään on taas tuplaluukku päivä. Kirjoitin kyllä eilisen postauksen ihan valmiiksi asti, kännykällä. Olin valmis julkaisemaan tekstin, mutta tat-tat-taa - luurin blogger-sovellus kaatui. Ja koko teksti meni sitten siinä, enkä enää jaksanut alkaa sitä uudelleen kirjoittaa kännykällä.

Ja sitten eiliseen luukkuun...

Aina kun koiraryhmässä kysytään kynsisaksi suosituksia, monet laulavat Millersien ylistyslaulua.
Miun on tehtävä tunnustus: vihaan Millersejä. En ymmärrä niiden suosiota. Omaan käteen ne tuntuvat isoilta, vaikka kuinka niitä kääntelen ja pidän, lukitus napsahtaa aina päälle. Ja ne terät! Niitä ei voi vaan sujauttaa koiran kynnen ympärille sivusta, vaan täytyy liu'uttaa kynnen päästä. Mie leikkaan niiden kanssa äärettömän hitaasti.

Koiratkin ovat kertoneen mielipiteensä Millerseistä

Meillä on Virnan kanssa ollut ongelmia kynsienleikkuussa. Penturiekkumisten jälkeen se sujui jonkin aikaa, takajalkonen tuplakannuksia (ja triplakynsiä) lukuunottamatta. Sitten tapahtui varpaan satuttaminen ja sen jälkeen penska on laittanut leikatessa vastaan jokaisella solullaan. Eihän tuo 13 kiloa paljoa ole, mutta kun Virnasta tulee selkärangaton, rääkyvä ja muriseva silakka on yhdenkin kynnen leikkaaminen saavutus.

Ollaan jonkin verran naksuteltu kynsien leikkaamista ja nyt on tapahtunut läpimurto: sain leikattua toisen etutassun kaikki kynnet sekä nyrhittyä tuplakannuksia. Kaappasin Virnan koipien väliin, iskin kourallisen herkkuja pään viereen ja knääpiön syödessä annoin palaa. Tuplakannukset olivat vaikeammat ja niissä totuteltiin ihan vain siihen että saan kynnen ulkokaarta vähän nyrsiä saksilla. Virnalla on toiset tuplakannuksen kynnet haastavan malliset Millerseillä leikkaamiseen, eikä teini-koira vielä pystynyt odottamaan niin kauan että saisin sakset hyvin aseteltua. Mutta kun vertaa alkutilanteeseen, jossa Virna ihan vain kynsisakset nähdessään katosi kuin pieru saharaan ja kun olin lopulta saanut metsästettyä koiran, alkoi murina ja venkoilu samantien kun otin sakset käteen eikä edes herkkua voinut syödä.

Ja sain vaihdettua Millersit kihlatun yhtiin, miulle paljon paremmon sopivampiin kynsisaksiin <3

Onko muilla ongelmia kynsien leikkuun kanssa? Ja jos on ongelmasta päästy, tai pääsemässä, millä tavalla?
Ja haluaako joku yrittää selittää miulle mikä ihme niissä Millerseissä on niin hyvää?

Luukku 15: Puudelit harrastuksissa

Ja sitten seuraa se varsinainen tämän päivän luukku, eli minkälaista on ollut harrastaa puudeleiden kanssa. Itsellä on lähinnä kokemusta Nellan kanssa touhuamisesta, Ennin kanssa en ole kamalasti treenaillut, lähinnä aikanaan katsellut kuinka äitini harrasti agilitya liito-puudelin kanssa.

Pohtiessamme ensimmäistä koiraa äidin kanssa, kriteereiden joukossa olivat koulutettavuus sekä agilityyn sopiminen. Ja tietenkin tärkeimpänä sopiminen ensimmäiseksi koiraksi. Villakoiraa tuskin olisimme muuten keksineet, ellei ystäväni olisi sitä ehdottanut. Meillä oli puudeleist ennakkoluuloja, se perinteinen "käsilaukussa kulkeva pikku räksy". Onneksi niistä päästin ylitse ja villakoira tuli perheeseen.

Pentuna ja teini-koirana Nellan kanssa haasteina oli vilkkaus sekä keskittymiskyvyn lyhyys. Puudeli huomasi kaiken ympärillä tapahtuvan, joka sitten olikin hyvin kiinnostavaa. Noin vuoden ikäiseksi myös nirsous oli ongelma, niin ruuan kuin namien suhteen. Toisaalta Nella oli jo pentuna rohkea, ei kovasti jännittänyt uusia paikkoja eikä sitä voinut mitenkään päin araksi sanoa.

Nellalla on ollut ongelmia johtuen toistokestävyydesta ja ohjaajapehmeydestä. Pari toistoa per harjoitus oli aivan riittävästi, eikä asioita voinut jäädä hinkkaamaan tai arvon puudeli kyllästyi. Ja agilityssa pitkän aikaa Nellalle kyllästyminen tarkoitti hanskasta lähtemistä ja omien ratojen juoksemista, ilman kaksjalkaista.
Vastaavasti ohjaajapehmeydestä johtuen, Nellalle ei voi kertoa jos se tekee jonkun asian väärin. Pienikin "höpöhöpö, pieleen meni joten tehdään uudestaan" saa puudelin lukkoon ja lopettamaan yrittämisen. Vaikka tietty määrä ohjaajapehmeyttä koiralla on miulle ohjaajana hyvä, Nellalla sitä on hieman liikaa.

Vaikka noita huonoja puolia löytyykin jonkin verran, niin hyviä puolia löytyykin sitten roppakaupalla enemmän. Nellan parhaat harrastusvuodet olivat 4-14 vuotiaina. Agility lopetettiin jo Nellan ollessa 7-vuotias johtuen ihan miun omista kiireistä opiskeluiden takia, mutta myöhemmällä iällä löydettiin rally-toko. Kunhan "nuoruuden haihatteluista" päästiin, on Nellan keskittymiskyky parantunut huomattavasti ja toistokestävyyskin on selvästi parempi. Ja vaikka se treenien vaihtelevuus olikin avainsana, niin puudeli jaksoi tehdä hommi hyvällä intensiteetillä pidempiä jaksoja.

Ääntely ei ole koskaan ollut Nellalle ongelmana. Agilityssa puudeli pysyi aina hiljaa. Okei, viime vuoden kesänä rally-kurssilla 14 v. puudeli oli hyvin innoissaan ja treenien alussa pääsi aina pienoinen kiljhdus innosta.

Nella on herkkä ja kevyt ohjattavana ja vaikka onkin turhan ohjaajapehmeä, se ei kuitenkaan ota itseensä miun jännittämisestä niin paljoa että lamaantuisi. Parasta Nellassa on se kuinka iloisesti se tekee ja nauttii yhdessä tekemisestä.

Ennin kanssa me tosissaan ei olla paljoa tehty ja harrastettu. Toisaalta se on Nellaa nopeampi oppimaan, mutta se ei ole oikein oppinut tekemään yhdessä ihmisen kanssa. Enska on myös paljon malttamattomampi, hektisempi eikä anna miun virheitä niin paljoa anteeksi. Nellan kanssa monia asioita voi selittää miun kokemattomuudella, mutta tekemällä ollaan opittu. Ennin kanssa ei taasen ole oikein tehty mitään pohjia, joka selittää kyllä paljon.

Jos nyt lähtisin puudelia miettimään harrastuskoiraksi, kiinnittäisin huomiota tietenkin terveyteen (polvet, autoimmuunisairaudet) ja siihen ettei pentu ole arka, vaan menee rohkeasti tutkimaan uusia asioita. Ja siihen pehmeyteen. Paljon harjoteltaisiin aktiivisuutta ohjaaja kohden, yhdessä tekemistä, rauhoittumista ja on/off-nappulaa. En tiedä kuinka väärässä mielikuvani on, mutta miulla on sellainen käsitys että ainakin pienemmillä (toy- ja kääpiö-) on jonkin verran juuri tuota ohjaajaherkkyyttä. Olisin vähän silkkihansikkain liikenteessä joissain asioissa.

Parhaimillaan puudelit ovat älykkäitä, iloisia ja energisiä harrastuskavereita jotka nauttivat päästessään käyttämään aivojaan ja kehoaan. Niillä saattaa kestää jokunen vuosi ennen kuin ne "aikuistuvat" eivätkä välttämättä suhtaudu treenaamiseen vakvuudella. Ne ovat vähän sellaisia iloisen pirskahtelevia.

Minkälainen on oma rotusi harrastuksissa yleensä? Mitkä ovat niitä hyviä puolia, entä asiat jotka vaativat vähän enemmän miettimistä?

Luukku 14: 5 faktaa x kolmen kopla

Ensiksi pahoittelut että 14. luukku tulee vasta tänään. Eilinen meni asioilla juostessa ja ystävien luonna Into-Ilmaria moikatessa. Mutta sehän vain tarkoittaa, että tänään sitten tulee kaksi luukkua :D

Nyt olisi tarjolla kolmen koplasta 5 faktaa jokaisesta.

Nella

1. Nuorempana vanhuspuudelilla oli tapana suolistaa kaikki lelut nopeudella, joka saisi Virnan(kin) vihreäksi kateudesta.
2. Vaikka Nella ei muista koirista välitä vaan hyvin nopeasti ilmoittaa hänen arvonsa tarvitsevan tilaa, on kolme rotua joidenka edustajiin Nepu suhtautuu selvästi suopeammin: villakoirat, mäyräkoirat ja mopsit
3. Pentuna Nella rakasti mutustella märkiä hiuksia.
4. Nellalla todettiin spondyloosi 2013, vanhuksen ollessa 11-vuotias.
5. Nella eli ensimmäisen vuotensa kissan, Ruusu-herran, kanssa. Ruusu-herra kuoli 7.4.2003 ja Nella löysi Ruusun ikiuneen nukahtaneena.

Enni

1. Ennin emä, Fanni, oli Nepun sisko.
2. Enni siskonsa kanssa on siirretty toyvillakoiraksi. Vastaavasti Toinen Ennin veljistä kasvoi keskikokoiseksi ja oli jonkin aikaa samoilla agilitytunneilla ja pärjäsi hyvin näyttelyissä (useamman maan valio). Toinen veljistä pysyi kääpiöpuudelina.
3. Äitini harrasti aglilitya Enskan kanssa. Virallisia startteja tuli hurjat yksi, jossa minipuudeli tapansa mukaisesti lähti omalle kunnniakierrokselle...
4. Enni "puhuu tassuillaan". Huomiota? Enni tulee lyömään. Innoissaan? Huitomista. Salaisuus kerrottavana? Onneksi Enska ei ole isompi, muuten voisi olla ihmisellä musta silmä...
5. Miun koirista Enni on ainoa aamu-uninen.

Virna

1. Virna oli syntyessään pentueen pienin
2. Virna on 5. musta buhund Suomessa. 3 ja 4 ovat aiemmin syntyneet veljet
3. Teinikakaran jäljiltä kotoa löytyy vain yksi ehjä lelu (pois lukien treenilelut)
4. Virna väillä "bugittaa": se alkaa nuolemaan esim. kättä, mutta jättää kielen ulos suusta ja pitää sitä nuoltavan asian päällä hyvän tovin. Tätä esiintyy erityisesti kun penska on väsynyt.
5. Virna on ensimmäinen eläin, jolle olen onnistunut opettamaan (kapulan) pidon. Ja kyllä, yritin sitä myös Lokille opettaa, lopputuloksena kani joka tykkää viskoa mm. kahvikuppeja ja limsatölkkejä....

Oliko listoissa jotain yllätävää? Millaisia ehkä yllättäviä faktoja kertoisit omasta/omista nelijalkaisista?

Luukku 13: Mitä kaikkea treenireppuun mahtuukaan

Hiphei, kalenterin puoli väli on ylitetty. Tämä joulukalenterin pito on ollut kiinnostavaa ja opettanut paljon kirjoittamisesta ja blogin pitämisestä prosessina, mutta onhan tää välillä ollut vähän rankkaa. Nyt vielä on tasaisesti ollut kiireitä, joten postauksia en ole varastoon kerenut kirjoittamaan, vaan yritän päivässä löytää sen tunnin-pari ylimääräistä aikaa kirjoittamiselle. Mutta tässä on oppniut kaikenlaisia hyödyllisiä toimintatapoja.

Ja sitten itse aiheeseen, eli mitä kaikkea siihen treenireppuun oikein olen ängennyt? En omista omaa autoa, joten treeneihin/kisoihin kuljen joko kyydillä tai julkisilla (ellen treenaa ihan vaan tuolla takaparkkiksella) ja repussa tavarat on helppo kuskata. Ja onhan tuo jonkinlainen tilaihmekin :D

Pidän siitä kuinka repussa on tuon ison tilan lisäksi pikkutaskuja, joten pienemmät tavarat voi laittaa niihin talteen eivätkä ne huku niin helposti

Messariostosten jäljiltä repussa on treenileluja aik reilusti ja pitää tehdä vähän karsintaa mitkä pidän repussa ja mitkä siirrän odottamaan vuoroaan. Ja kuvat jouduin ottamaan kahdessa osassa, ensimmäisessä erinäiset patukan kaltaiset ja tuo yksi pallollinen.
Vasemmalta alkaen, löytyy kolme messariostosta: Vingullinen, paksumpi karvapatukka, purutyyny ja mokkainen, 2-kahvainen lätyskä. Sitten on vaalean sininen Pro Dogin reikäpallo, karvapatukka pidemmällä narulla, karvapatukka vingulla ja no, ohkasempi karvapatukka (aikanaan Nellalle ostettu).

Pallo-osastolta löytyy reikäpallo, tennispalloja, narupallo (hitusen antaa periksi), kovempi narupallo pienemmällä pallolla (ostettu joskus Nellan ollessa ihan pieni), astetta kärsineempi Ke-hu Tennis sekä uusimpana geelipallo narulla.

Sitten tulee panta- ja hihnaosasto :D

Vasemmalla punainen Rukan panta on Nellan treenipanta (Ennin pinkki vastaava on mystisesti poissa repusta).Punainen kangastalutin on varalta jos tarvitsee metristä treenihihnaa pidempää j kevyempää talutinta. Sitten tulee kaikkien näyttelyhihnat ja -pannat, ei niin yllättäen keltasella hihnalla oleva must puolkurra on Virnan. Myös penskan kehälelu on sattunut tähän satsiin sattunut. Ja viimeisenä on Virnan treenipanta ja -hihna. Panta on ostettu ennen kuin knääpiö oli luovutusikäinen, Hollolan Nahkapajalta. Metrisen gripin ostin viime vuonna Messarista ja on se ollut kätevä, vaikka aluksi mietin että kuinkahan totun noin lykäseen hihnaan.

Sitten seuraa sekalaisten sakki. 4 laakeeta törppöä ja yksi tuollainen matala kartio. Oikeasti pitäisi hommata noita matalia sekä korkeita kartioita, mutta niiden kuljettaminen repussa olisi hyvin haastavaa. Hiirimattoa käytän kosketusalustana, sen päällä on taskukokoiset rallyn voi-kyltit (ei olla paljoa päästy treenaamaan viime aikoina ^^;;) sekä RTK1-mitalli. Ja tietenkin vielä kapula ja kokoa rotta oleva vesikuppi (eipä vie paljoa tilaa).

Repun läppäritaskussa kulkee kätevästi koirien paperit. Kansiossa on Virnan passi, rokotuskortti, rekkareista kopio, kisakirja ja kasa erinäisiä tuloslappusia. Myös puudeleiden rekkarit ja rokotuskortit, sekä Nellan rallyn kisakirja, kulkevat repussa vaikka niillä ei enää kamalan usein ole käyttöä.

Noiden lisäksi repussa kulkee myös makupalat sekä treeniliivi. Treeni/kisapaikasta riippuen myös sisäkengät sekä vilttejä. Ja miun eväät, kisoissa Virnan herkkuruoka jonka penska saa radan jälkeen, kesäsin ylimääräine vesipullo...Välillä reppu tuppaa vähän painamaan ja mie kiroan miksi miun pitää aina kantaa puolta omaisuutta.

Mienkä olet ratkaissut treenikamojen säilytyksen ja kuskaamisen? Saatko pidettyä niitä autossa, vai käytätkö myös reppua? Ja mitä kaikkea tulee mukana raahattua?

Luukku 12: Vuoden kisat ja näytelmät (+ arvonnan voittaja)

Alotetaas tämäkin luukku arvonta-asialla. Nyt on nimet kirjattu lapuille, hattuun laitettu, sekoteltu, ravitseltu ja hölskytelty. Virallinen valvoja - Virnan sekä puudeleiden tarkkojen silmien alla voittajaksi osui Elina. Onnea!

Tässä vuoden aikana on tullut osallistuttua jokuseen tapahtumaan. Ja tajusin kanssa, että olen täysin unohtanut kirjoittaa blogin puolelle Virnan kahdesta virallisessa näyttelyssä pyörähtämisestä. Ups. Mutta nyt olisi takoitus koota vuoden osallistumiset tiiviiseen pakettiin.

Rallytoko

Epikset

27.5  - ALO - 84p
13.8 - AVO - 98p 1. sija
13.8 - ALO - 78p (Nella <3)


Viralliset

22.7 - ALO - 99p
5.8 - ALO - 79p
3.9 - ALO - 81p -> RTK1

4.11 - AVO - 0p
19.11 - AVO 0p

Josko sitä ensi vuonna jo tulisi hvyäksytty tuosta avostakin :D

Näyttelyt

Lahti 29.1 - pentunäyttely, tuomarina Eeva Resko

"Hyvin kehittynyt reipas narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat, hyvä ylälinja, hieman jyrkkä lantio, hyvä häntä, hyvä etu- ja takaosa. Hyvä runko, voisi olla aavistuksen lyhyempi. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, esiintyy hyvin. Oikea karvanlaatu"
KP, (PN1) VSP

Alavus 10.6 (Miljoona Koira) - KR-näyttelym tuomarina Matti Palojärvi

"Must valkoisin merkein. Riittävät mittasuhteet. Kapea oikealinjainen pää. Oikea-asentoiset korvat. Hyvä ylälinja. Kovin kevyt raajalusto. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja häntä. Oikea liike ja luonne"
EH/JUK1

Lahti 9.7 - SSKY:n erkkari, tuomarina Luis Gorjao-Henriques

"Typical feminine head with good eyes, ears&expression. Body of good size. Should be shorter in loin. Chest ok for the age. Would like stronger&straighter topline. Front angulation ok, rear is too open. Movement should cover more ground. Very good temperament. Well handled"
EH/JUK2

Virna on vielä sen verran nuori, että tässä on vielä aikaa kehittyä. Ensi vuonna kehään olisi tarkoitus mennä pari kertaa, mutta saattapi olla että vieläkin on tuo penska vielä kesken.

Tarkoitus oli vielä käydä parissa mölli-tokossa, mutta ne jäivät syystä tai toisesta. Ensimmäinen olisi ollut elokuussa, mutta mie aattelin ettei vielä olla valmiita Virnan kanssa, joten ei edes ilmottauduttu (ne möllit sitten peruuntuikin). Toiset olisivat olleet viime kuussa ja sinne ilmottauduinkin, mutta logististen syiden takia ei sitten päästy paikan päälle.
Niin joo, ja olihan syyskuussa se virallinen toko-koe johon oltaisiin mahduttu, mutta Virna satutti varpaansa ja lääkkeiden varoajat otti vastaan. Mutta joskos ensi vuonna päästäisiin toko-koeurakin korkkaamaan joko mölleissä (toivottavasti) tai virallisissa.

Mitenkä siulla on vuoden aikan ollut kisoja, kokeita ja näyttelyitä? Kuinka ne sujuivat, menikö suunnitelmien mukaan vai oliko vauhti kateissa? Kerro ihmeessä kommenteissa.