Tämä viikko on mennyt sellaisten pienten tapahtumien siivittämänä.
Maanantaina pyörähdin turistina Lahden vappu ryhmiksessä. Virnan Mana-veli kävi korkkaamassa ollen ERI JUN1, mutta sa:ta ei tullut joten ei päästy pu-kehää jännittämään. Pari myyjääkin oli paikalle saapunut ja tietenkin kojuja piti kierrellä. HauHaun kojulta tarttui mukaan kolme pakettia erilaisia luita, lenkeille pennulle taskuleluksi täytteetön "raato"vinku (jonka tänään huomasin jo hajonneen) sekä viilennysalusta. Tuo viilennysalusta ei ole vielä oikein auennut Virnalle, pitänee ihan kunnolla knääpiö siihen totuttaa josko siitä olisi kesähelteillä apua.
Keskiviikkona lähdettiin pyörähtämään kaverin ja Manan kanssa Dog Spa Centerin 1-vuotismätsäreissä. Aluksi olin ajatellut että puudelit tulisivat vain seuraneideksi mukaan, mutta veteraanit ja isot pennut olivat samassa kehässä peräkkäin joten Nellakin pääsi kehään tepsuttelemaan. Nellasta selvästi huomasi että tämän kertainen sää oli paljon mieluisampi ja vanhus oli paljon paremmin kartalla kehässä. Oltiin sinisten vetskujen kolmas. Tosin sinisten kehässä oli vain kolme veteraania...Mutta kuitenkin olin todella tyytyväinen Nellan menoon kehässä <3
Kun Virnan otin autosta ajattelin että jes, nyt päästiin helpolla. Kun vähän treenasin ennen kehää penska meni niin nätisti. Mutta auta armias kun mentiin kehään, Virna ei ole koskaan mennyt niin huonosti. Sen keskittyminen tuntui kadonneen jonnekin ja seisoessa seilasin sinne tänne ja juostessa olisi halunnut rynniä moikkaamaan kehän laidalla (/kehä "nauhan" päällä...) olevia koiria. Ansaitusti sininen nauha ja sinisten kehästä käteltiin pois kun pyöriminen jatkui samanlaisena. Sinisten kehässä häiritsi hiukan kun takana oleva pentu oli hyvinkin lähellä ja meinasi vähän väliä kurotella Virnan takamusta haistelemaan....Pitänee vaan treenata vastaavien tilanteiden varalle.
Perjantaina Virna pääsi mustien veljiensä kanssa koirapuistoon. Vili-veljen perhe oli reissussa ja läheltä ajoivat ohi, joten päättivät tulla tätä kautta. Koirapuistossa mustuaiset sitten painelivat menemään ihan kunnolla ja kyllä ne vaan kaikki on nopeita. Virnakin pääsi pitkästä aikaa juoksemaan niin kovaa kuin koivistaan pääsi. Tietenkin kevään ensimmäinen kunnon lämmin päivä osui juuri perjantaille, joten sekin söi mehut aika nopeasti.
Koirapuiston jälkeen käytiin vielä Virnan kanssa kaverin luonna tarkotuksena että hän Virnan hieroisi läpi kun tuntui että knääpiöllä olisi jumeja alaselässä ja vähän liikkuminenkin välillä siltä näytti. Eipä pennusta kuitenkaan hierottavaa oikeastaan löytynyt, vähän pintajumia niskassa ja toisessa reidessä. Kuulemma todennäköisesti vielä sellaista pennun löysyyttä, kunhan lihaksen alkavat kehittyä niin liikkumisenkin pitäisi parantua.
Tänäään lauantaina olen ollut kihlatun luona vahtimassa hänen nuorempaa mustuaista. Kaikki neljä koiraa on vain retkottanut kukin omalla paikallaan. Virnan kanss käytiin lyhkänen (~3,5km) lenkki kävelemässä. Ihan tarkoituksella vähän rauhallisempaa menoa tänään eilisten spurttailujen jälkeen niin saa knääpiön kroppa palautua.
Jokunen aika sitten sain päähäni että haluan kokeilla itse tehdä koirille makupaloja. Olin etukäteen tutkinut reseptejä, koska olen täysin kädetön ihan peruskokkauksessakin, ja päätynyt tekemään sekä keitettyjä ja uunissa kuivattuja nameja sekä "taikinalevystä" leikattuja herkkuja. Aluksi tarkoituksena oli tehdä toinen satsi kivipiirasta ja toinen broikun sydämistä, mutta Mustista ja Mirristä löytyi vain kivipiiraa joten ostin kaksi pötköä sitä.
Nuo keitetyt ja uunissa kuivatut herkut olivat todella helpot tehdä: heitin kivipiirat kiehuvaan veteen reiluksi puoleksi tunniksi, paloittelin ne saksilla ja laitoin uuniin kuivumaan joksikin ajaksi (uuninluukku vähän raollaan), taisi olla reilun tunnin. Myös raati piti noista, olisin kyllä osan paloista voinut leikellä pienemmäksi. Puolesta kilosta kivipiiraa tuli noin 150 grammaa pilkottuja herkkuja.
Tuo "taikinalevyn" tekeminen olikin sitten vähän haastavampaa. Yritin soseuttaa ensin kivipiirat sauvasekoittimella, mutta eihän Philipsin parinkympin sauvasekoitin siihen oikein taipunut. Sekaan heitin kolme kananmunaa ja yritin vähän lisää soseuttaa lihoja, mutta sinne jäi vielä kokonaisia kivipiiroja. Levitin sekoituksen pellille ja laitoin samaan aikaan pilkottujen kivipiirojen kanssa uuniin. Yhteensä tuo levy oli uunissa hyyvin kauan, varmaan lähemmäs kolme tuntia. Osittain sain veitsellä tuota levyä leikattua, mutta nuo kokonaisiksi jääneet kivipiirat sitä vaikeuttivat, joten tuolla se pellilla vielä odottelee tarkempaa leikkausta. Voisin kyllä joskus näitäkin kokeilla uudestaan tehdä, jos vaikka kotoa löytyvä blenderi vähän paremmin saisi noita soseutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti