Hallitreenit ja match show

Lauantaina (19.11) käytiin porukalla pitkästä aikaa hallilla treenaamassa. Virnan lisäksi mukana oli kaksi veljeä, kaveri koiransa kanssa sekä kaksi miulle aiemmin tuntematonta ihmistä koirineen. Ipanan kanssa tehtiin pääasiassa sivulle tuloja, yhden-kahden askeleen seuraamisia ja parit luoksetulot jonkun aina pitäessä pentua pannasta. Ja harjoiteltiin me seuraavan päivän mätsäreitäkin varten vähän seisomista ja juoksemista.
Huomiota:
* Lisää treeniö häiriössä. Ajottain Virna keskitty tosi hyvin ja teki hommia samalla tasolla kuin kotonakin. Mutta turhan helposti keskittyminen häipyi ja haahuilu alkoi. Myös muiden koirien haukkuminen oli asia, joka sain tuon heittämään hommat kesken ja vastaamaan haukkuun omallaan.
* Seuraamisessa tarttee alkaa kiinnittää huomiota että Virna lähtee oikeasti miun mukaan, eikä sen puoli askelta myöhemmin niin kuin tällä hetkellä suurimman osan ajasta. Voisin välillä taas imutella noita askelta-paria ja jossain vaiheessa kaivaa lelua mukaan.
* Se oikea käskysana treeni luoksetuloon :D Eilen käytössä oli 'täällä', joka on oikeasti käytössä lenkeillä sellaisena "absoluuttisen varmana luoksetulona", jossa aina on palkkana leikkiminen. Ja oikeastaan miun pitäisi alkaa myös miettiä niitä käskyjä eri kohtin tulemisille. Ajatuksena ollut, että suoraan sivulle perusasentoon tulo on ihan 'sivu', joka on myös seuraamisessa. Sitten taas eteen istumaan tuleminen olisi käsky x, joka kuitenkin olisi eri kuin rallyn eteen istumaan tuleminen.

Tänään sunnuntaina (20.11) oli sitten vuorossa Virnan ekat mätsärit. Vähän pystymetsästä lähdettiin, aluksi oli tarkoitus että vasta joulukuun alussa mentäisiin ihan vieressä oleviin mätsäreihin treenaamaan messaria varten, mutta kaveri oli bongannut nämä mätsärit ja pennuilla sopivasti varoaika umpeutui perjantaina.
Eilisen treenin perusteella päätin, että lähden ihan vaan pennun kanssa, koska tuon reagoiminen tilanteeseen jossa on paljon muita koiria on todennäköisesti sellainen että luulisi ettei Virnalla ole mitään korvia tai aivoja.

Alku tapahtumapaikalla olikin juuri semmoista neliveto vetämistä ja vähän kaikelle haukkumista. Pikku hiljaa kun suurin energia oli purettu, alkoi ne korvatkin löytyä ja Virna jopa itsekin tarjosi kontaktia ja alkoi rauhoittua.

Ennen parikehää kaivoin vielä  taskusta Nellan treenilinnun (älä nirhaa, matami), joka oli taskuun ja käteen sopivampi kuin pennun oma treenilelu. Ja johan alkoi homma toimia. Parikehässä knääpiö meni niin hienosti, seisoi kuin tatti ja hienosti pysyi ravilla eikä peitsannut tai pomppinut/laukannut. Tuomari pohti pitkään, mutta lopulta päätyi antamaan meille punaisen nauhan. Kehän jälkeen sain kihlatulta pari neuvoa esittämiseen tulevaisuuden varalta, mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen menoon. Vielä kyllä pitäisi Virnalle opettaa että kehässä juostessa ei sitä katsekontaktia tarvitse pitää, mutta se on sitä hieno säätöä nyt kuntietää että penska pysyy hanskassa.

Punaisten kehä oli sitten yhtä kaaosta alkuun. Virna oli ihan väsynyt eikä namit toimineet ollenkaan. Kehä oli vielä kaiken lisäksi tupaten täynnä ja seisotuksessa takana oleva koira joutui tulemaan tosi lähelle, Virna ei yhtään keskittynyt miuhun vaan se toinen koira olisi ollut niin paljon mielenkiintoisempi. Olin jo ihan varman että me tiputaan ihan alkuun, mutta tuomari tiputti koiria miedän ympäriltä eikä Virnaa. Kehän laidalta vielä kuului kihlatulta neuvo että ottaisin sen lelun taskusta kun väsynyttä pentua ei namit yhtään kiinnostanut. Ja kas kummaa, johan alkoi Virnalla taas keskittyminen pelata. Lisää koiria tiputettiin ja yht'äkkiä huomasin että ollaan neljän parhaan joukossa ja miun ilme oli takuulla hyvin hämmentynyt. Tuomari vielä juoksutti meitä neljää ja hienosti Virna tsemppasi, vaikka huomasi että pikkunen on ihan väsy.
Lopulta tuomari sijoitti meidät neljänneksi.

Kyllä, Virna oli ensimmäisessä mätsärissään isojen pentujen punaisten neljäs. Oletuksenahan oli ihan vaan sininen nauha ja kätellään heti ulos, mutta ipana yllätti <3 Palkittujen rivi oli kyllä hupaisa, siellä oli afgaani, joku karkeaturkkinen vaalea pentu, saku ja sitten miun knääpiö.
Kaveri oli vielä ilmottaunut pentujen kanssa parikilpailuun, joka pidettiin ennen BIS-kehää. Siinä odotellessa ja kahvia hakiessa tuomari tuli vielä kehumaan kuinka hieno ja veikeä koiran alku Virna onkaan. Hämmennyin kovasti, se on aina yhtä outoa kun omia koiria joku noin kehuu.
Itse parikilpailu oli juuri sitä mitä voi odottaa kahdelat väsyneeltä pennulta. Välillä pikku-mustat oli sen sekunnin hienosti, mutta suurin osa ajasta meni riekkuessa ja ei ollut yllättävää että ne käteltiin ensimmäisten joukossa ulos.

Hieno päivä ja nyt kotona rötköttää yksi väsynyt ipana.
Nyt on paljon varmempi olo kun näki että kyllähän Virna osaa ja tietää nyt paremmin mikä sillä toimii. Oon kyllä tienny että Virnalla lelu toimii hyvin palkkana, mutta en aikasemmin ole tajunnu sen olevan oikeesti noin iso juttu tuolle, punasten kehässä pentu selvästi laitto sen vikan tsemppivaihteen päälle kun sen lelun näkökenttäänsä sai.