Lahden pentunäyttely (ja hiukan kuulumisia)

Blogin suhteen vuosi ei lähtenytkään ihan niin vauhdikkaasti käyntiin kuin oli tarkoitus. Kummasti ensin parin viikon sairastelu ja sen jälkeen kauhea kiri jotta opiskelussa saa muut kiinni vähentää vuorokaudesta vapaita tunteja.

Tosissaan 29.1 oltiin Virnan kanssa Lahden pentunäyttelyissä. Tai siis Royal Canin Puppy Showssa. En tiedä onko varsinaisesti kyseessä "sama" näyttely kuin missä olen ollut myös molempien puudeleiden kanssa silloin joskus. Molempien kanssa tosissaan aikanaan käytiin Lahdessa tammikuussa pentunäyttelyssä silloin 11 ja 14 vuotta sitten.

Lauantaina oli serkun häät ja perjantai oli mennyt siivoamisessa joten Virnalla oli ollut pari päivää aikaa keräillä ylimääräistä energiaa. Halusin ettei pentu ihan lähtisi hanskasta joten käveltiin se ~ 4 km mikä miun luota oli näyttelypaikalle. Virnan kevythäkki matkasi kihlatun ja kaverin kyydillä. Ja hyvä että käveltiin, pentu ei meinannut pysyä housuissaan koska "jee, tehdään jotain. Jee!!".

Näyttelypaikalla Virna osasi olla yllättävän rauhallisesti, myös kevythäkissä hengailu sujui vaikka sen harjoittelu oli ikään kuin jäänyt olemattomaksi. Kehässäkin pentu osasi käyttäytyä, jotenkin edelleen vaan hämmästyn siitä vaikka kertaakaan Virna ei ole siellä pistäny ranttaliksi. Ainakaan vielä.

”Hyvin kehittynyt reipas narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat, hyvä ylälinja, hieman jyrkkä lantio, hyvä häntä, hyvä etu- ja takaosa. Hyvä runko, voisi olla aavistuksen lyhyempi. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, esiintyy hyvin. Oikea karvanlaatu.”

Kuva Sini Korhonen (buhund.net)

Lopputulemana KP ja VSP-pentu, Mana-veikka oli ROP-pentu. Sunnuntaillehan oli ilmoitettu neljä buhundpentua, jotka kaikki olivat sisaruksia :D Oli kiva nähdä niinkin monta sisarusta yhtä aikaa, on niissä kaikissa jotain tosi samaa.

Koko paikalla ollut sisaruskatras <3 Kuva: Sini Korhonen (buhund.net)

Jäätiin vielä Virnan kanssa odottelemaan ryhmäkehiä jotta päästäisiin kyydillä takaisin kotiin. Kävin myös keventämässä kukkaroa uuden namipussin, luiden ja harjan verran. Mana pääsi ryhmässä kuuden parhaan joukkoon, mutta ei kuitenkaan sijoittunut. Kehän reunassa "meinasi" vähän jo käydä jännittämään.

Niin pentunäyttelyssä kuin arkenakin olen viime aikoina huomannut kuinka Virnan keskittymiskyky on parantunut. Näyttelyissä meno ei ollut kehän ulkopuolellakaan mahdotonta sinkoilua ja kun ulkona kihlattu otti soopelisisaruksista kuvia, tein Virnan kanssa lyhyitä seuruupätkiä ja sivulle tuloa ja penska keskittyi 100%:sti. Kotosalla ulkoilessa Virna on alkanut tarjota katsekontaktia tilanteissa, joissa sillä ei ole aikaisemmin meinannut maltti riittää vaan mieli tekisi säntäillä ja haukkua. Näihinhän siis kuuluvat äänekkäät autot, polkupyörät, äänekkäät lapset yms. Välillä Virna saattaa pomppia, mutta hihna kun kiristyy ipana taas muistaa että mites tässä pitikään olla. Koirien ohittaminen on vielä vähän haastavaa, mutta uskon että kyllä se siitä.

Kihlatun kanssa vähän katseltiin tulevia näyttelyitä ja vähän tyhjältä näyttää, kaksi näyttelyä löytyi ainakin ennen syksyä. Nastolassa olisi erkkari, jonne olisi kiva mennä niin näkisi useamman buhundin ja kun lähelläkin vielä on. Tuurissa taas olisi niin halpa ilmottautuminen, Mana varmaan lähtee (eli kihlattu ja kaveri lähtisivät myös) ja todennäköisesti yksi lähellä oleva Virnan sisko olisi kanssa tulossa. Mutta sen verta ilmottautumishinnat kohonneet sitten puudeleiden näyttelyvuosien, ettei kamalan monessa näytelmässä ole varaa pyöriä.