Tänään käytiin Virnan Tuuloksen kauppakeskuksessa mätsäröimässä. Kaveri oli jo pari viikkoa sitten kysynyt, että lähtisinkö mukaan kun hänen äitinsä koiranpennun kanssa tarttisi käydä tutustumassa vilinään ja miehän vastasin myöntävästi. Olin onnellisesti unohtanut asian, kunnes eilen illalla kurkkasin kalenteriin ja huomasin merkinnän. Ups. Ja aamullakin meinasin nukkua pommiin, joten koirien ruokkiminen, oma aamupala ja tuhanteen vaatekerrokseen pakkaantuminen tapahtui puolessa tunnissa, enkä kerennyt makupaloja pilkkoa,joten matkalla kurvattiin kaupasta hakemassa paria laatua ja toivoin sormet ristissä että ne olisivat tarpeeksi hyviä. Tupla ups. (ja spoilerivarotus: oli ne namit tarpeeksi hyviä)
Mätsäripaikkana toimi tosissaan Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihalli. Olin pakkaantunut noin tuhanteen vaatekerrokseen, koska aattelin että aivan takuulla siellä on kylmä. Noh, värikehiä varten jouduin jättämään takin pois, koska olisin muuten sulanut sinne kehään. Että se siitä kylmyydestä.
Puudelit jätin kotiin, koska ajattelin että parkkihallissa takuulla kaikuu ja on sen verta meteliä että Nellaa varmaan kävisi ahdistamaan siellä oleminen (ja koska "takuulla kylmä"). Virnan lisäksi mukana oli Mana-veli, pikku-corgi sekä toisen kaverin aussi.
Virna taas yllätti kuinka hyvin se osasi käyttäytyä mätsäripaikalla. Alussa vähän kiskomista, mutta pian sekin loppui. Ja mikä ihme siinä on, että normilenkillä kaikki vastaantulevat koirat pitää haukkua vähintään maan rakoon, mutta mätsärissä niille ei pukahdetakaan?
Kehässä meinasi aluksi mennä sormi suuhun, koska Virna vaan haahuili ja juostessa keskittyi kaikkeen muuhun kuten haisteluun tai parin perään kiskomiseen. Vastahan se kehää odotellessa seisoi ja juoksi tosi hyvin. Onneksi oltiin parissa toisena niin sain jotenkin heräteltyä penskaa että mitä oltiinkaan tekemässä. Loppu kehä menikin paljon paremmin ja tuomarikin kommentoi petraamisesta ja antoi punaisen nauhan.
Mana ja pikku-corgi saivat molemmat sinisen, joten pääsin Manan kanssa sinisten kehään juoksemaan. Mana tuntuukin hihnan päässä niin erilaiselta kuin huomattavasti selvästi pienempi siskonsa. Kehän ulkopuolella kun kokeilin esittämistä, niin vähän aikaa sai hakea sitä oikeeta tapaa. Mutta kehässä Manaatti meni niin hienosti. Seisoi kuin tatti ja ravasi tosi hienosti. Mana pääsi viiden parhaan joukkoon ja siinä vaiheessa vaihtui kaveri hihnan päähän, koska pikku-corgi ei päässyt jatkoon. Loppujen lopuksi Mana tuli kolmanneksi.
Punasten kehässä Virna meni hienosti alusta asti. Pentuja oli jonkin verran kehässä, joten seisottua tuli tovi jos toinenkin ja loppu puolella Virna kokeili välillä istumista. En ollut yllättynyt ettei päästy jatkoon, olihan Mana jo sijottunu. Mutta ei se mitään, onnistuin vihdoin ja viimein hahmottamaan suurinpiirtein sen nopeuden, jolla Virnan kanssa tarttee kehässä juosta jottei se alkaisi peitsaamaan. Uskalsin juosta aikaisempaa kovempaa ja taottua itselleni päähän että ei se haittaa vaikka alussa tulisikin pari laukka-askelta (tai pomppua), siitä on helppoa laskea raville.
Mutta on Virna vaan aika pätevä ipana, sen kanssa on niin helppo lähteä ja olla tuollaisissa tapahtumissa. Ainakin nyt kun se ei ensimmäistä tuntia huutele ympäriinsä ja kisko tuhanteen paikkaan yhtä aikaa. Vähän kauhulla oottelen sitä murkkuikää ja mitä kaikkea penska vielä keksiikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti