Luistimet vai kumisaappaat

Viime päivät ovat säiden suhteen olleet hyvinkin oikulliset sekä haastavat. Välillä talsiessa loskassa kumppareita tulee ikävä ja toisinaan taas liukastellessa jäisill teillä ja poluilla alkaa miettimään kuinka saisi luistimet hyötykäyttöön. Ja joinain päivänä, kuten eilen, sitä vaan miettii että olisipa ne veden kestävät luistimet. Tai että olisi vain jäänyt kotiin. Virnan kanssa lenkillä käydessä suurin osa matkasta oli liukastelua jäisellä tiellä/polulla. Metsässä pentu sentään pääsi vähän vapaana juoksemaan, polkujen vierellä kun löytyi jäättömiä kohtia. Niitä kumppareita olisi tarvinnut kun pariin otteesen piti hyppiä virtaavan ojan yli. Ja pari reittisuunnitelman muutostakin oli pakko tehdä, kun tie jolla yleensä Virna juoksee vapaana oli aivan jäässä. Siitä sitten takaisin metsään suunnistamaan.
Mutta jotain positiivista sentään: koska Virna ei kamalasti päässyt revittelemään, väsytin pentua heittelemällä sille keppiä pöpelikköön. Ja pentu hienosti etsi justiinsa se miun heittämän kepin eikä tuonnut heti ensimmäistä vastaan tullutta oksaa, Virna on vasta viime aikoina alkanut ymmärtää nenän käyttöä, toisin kuin veljensä joka on ollut pienestä pitäen kunnon vainukoira. En ole kyllä Virnaa innostanut hajuihin millään lailla, joten sekin vaikuttaa takuulla siihen että Virna ei aiemmin ole nenäänsä paljoa käyttänyt. Hienosti ipana myös jaksoi vähän pidempään etsiä ja laajensi hakualuetta, jos keppiä ei löytynyt. Pari kertaa harjoiteltiin myös sitä, että vaikka heitinkin kepin, joutui Virna odottamaan lupaa lähteä sitä etsimään. Tosin intoa oli sen verta paljon että jouduin pitämään valjaista kiinni jottei pikku-musta olisi samantien ampaissut kepin perään.
Ehkä me kuitenkin joskus saadaan jotenkin edes treenattua jonkilainen esineruutu.
Myöskään puudelit eivät arvosta tuota liukkauta, vaan vauhti on hyvinkin rauhallinen jotteivat vanhukset liukastelisi. Ainakaan kamalasti.

Tänään näyttäisi olevan oikein kaunis päivä, mutta ajattelin silti liukkauden takia jättää pennun kanssa pidemmän lenkin väliin. Pidetään vaikka "treenipäivä". Ollaan nyt alettua harjoitella istu-maahan-istu kaukoja. Ja vihdoin siis alettu opetella sitä istumista :D Hienosti Virna on tajunut, että takajalkojen täytyy pysyä paikallaan ja vaihdot tapatuu etukropasta. Maahan-istu vaihtoja aloin harjoittelemaan pomppaamisen kautta kosketuskepillä ja istu-maahan...Noh, niitä tein pari kertaa kosketuskepillä vetäen. Sisällä pystyn venyttämään välimatkaa jo reiluun metriin, nyt vaan nopeutta muutoksiin ja sitten lisää matkaa. Ulkona maahan-istu vaihto tarvitsee vielä treeniä ihan lähellä, mutta pikku hiljaa.

Tokosta puheenollen, ystäväni löysi ensi kuun lopussa alkavan mölli-toko kurssin, joka pidetään tässä lähellä ja on vielä sopivan hintainen tälläiselle työttömälle opiskelijalle. Vaikka toko ei olekkaan meillä se ykköslajitavoite, kuitenkin Virnan kanssa saadaan hyvin häiriötreeniä ja päästään opettelmaan uusia juttuja ja toivottavasti saan uusia ideoita. Ja vielä kun ystävän kanssa samalle kurssille mennään niin avot.
Tarjolla olisi ollut myös pentu-tokoa, mutta vaikka Virna alle vuotiaana vielä kurssille menisi, en jotenkaan koe sitä omakseni. Ja vielä olisi ollut alo-tokokurssi, mutta se menisi todennäkösesti vähän liian "vakavaksi" jo.