Niin, tuossa otsikossahan se jo tuli: mikä miuta motivoi kirjoittamaan blogiin?
Ja miksi ihmeessä puhun itseni kohdalla blogiin kirjoittamisesta, joskus harvoin blogin pitämisestä enkä bloggaamisesta? Kuten jokusen kerran olen maininnut, on teksti ja kirjoittaminen paljon enemmän se oma alue verrattuna visuaalisiin asioihin. Olen nyt yrittänyt opetella lisäämään (ja ottamaa) niitä kuvia, jotta postaukset eivät vain olisi tekstiä.
Tekstipainotteisuuteen ja semantiikkaan vaikuttaa myös oma blogi"historia". Ensimmäistä blogiani aloin pitämään 2006. Blogi oli enemmän netissä oleva päiväkirja, jota kirjoitin pääasiassa itselleni ja joillekin ystäville (vrt. nykyään blogit, myös tämä, ovat lähtökohtaisesti enemmänkin lukijoille, oli heitä tai ei, kirjoitettu). Tuota ensimmäistä, ja pitkä aikasinta, blogia ja muitakin sen jälkeisiä yhdistää se että ne olivat kuta kuinkin 99% vain tekstiä vaikka aiheet ovatkin vaihdelleet yksittäisestä fandomista liikuntaan.
Ja takaisin sivuraiteilta aiheeseen.
Niin, miksi? Kirjoittaessani asioista, jäsentelen niitä samalla. Mietin, pohdin, kääntelen. Antaessani niille sanat, annan niille myös raamit. Miulla on välillä enemmän tai vähemmä, yleensä enemmän, poukkoilevat ajatukset ja pään sisällä juoksee tuhat ja yksi asiaa samaan aikaan. Kirjoittaminen auttaa tuossa sekasorross. Blogiin kirjoitetut asiat myös muistaa paremmin. Niin sen, että mitä on milloinkin tehty, missä menty ja mitä mistäkin ajatellu. Niitä on tietenkin mukava myöhemmn lueskella, mutta ainakin allekirjoittaneella asiat jää paremmin päähän kirjoittamalla.
Vaikka tekstipainotteinen ihminen olenkin, olen kuutisen vuotta painiskellut writer's blockin kanssa. Aikaisemmin kirjoitin jonkin verran runoja ja fan ficcejä, mutta kumpaankaan en ole vuosiin pystynyt. Myös postausten kirjoittaminen on monesti tekstin määrään nähden suuri operaatio ja siihen saa varata useamman tunnin. Monesti sitä tekstiä puristaa ja puristaa, useamman kerran miettien että helpompi vain olisi heittää kädet ilmaan ja jättää kesken. Tälläkin hetkellä miulla on päässäni useampi postausidea, mutta saa nähdä kuinka moni niistä loppujen lopuksi päätyy blogiin asti. Kuitenkin se tunne, kun lopulta teksti on valmis ja pääsee painamaan sitä 'Julkaise' nappulaa on kaiken sen puurtamisen arvoista. Kun on pystynyt jakamaan omia ajatuksia ja mitä kaikkea on tapahtunut päänsä sisältä ulos lukijalle, muulle maailmalle. Ehkä joku lukee, ehkä kommentoi, ehkä ajattelee. Tai sitten ei. Mutta kuitenkin se tuntuu käsin kosketeltavammalta.
Mikä motivoi siuta bloggaamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti