Puoleen vuoteen en ole nukkunut aamulla ysiä pidemmälle eikä päikkäreitkään ole tullut otettua. Puoli vuotta hämmentyneenä tuon energian määrästä ja hakattu päätä seinään vaihtuvien asioiden kanssa.
Puoli vuotta oon päässy seuraamaan Virnan kasvua ja kehitystä, naureskelemaan pennun aivoituksille ja ihmettelemään sen oppimiskykyä. Puolen vuoden ajan olen saanu tutustua entistä paremmin tuohon pentuun, jonka aika ei olisi vielä ollut. Ja joka ikinen päivä olen ollut iloinen että kuuntelin Kohtaloa. Ainakin viimeistään silloin kun Virna tulee pyytämään hellyyttä laittaen etutassunsa olkapäille halaten ja laskee päänsä olkapäille, tyytyväisten tuhisten silityksiä saadessaan.
Ja merkkipäivän johdosta Virna oli eilen ensimmäistä kertaa ihan yksin ~seitsemän tuntia puudeleiden ollessa hoidossa ja mie tyhjentämässä ja siivoamassa suvun asuntoa. Ei löytynyt pissoja tai kakkoja eikä nauhoituksessa kuulunut yhtään huutamistakan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti