Arkitottista

Niin vain pääsi käymään, että ilmoittauduin Ennin kanssa Taitoa Tasssuihin järjestämälle arkitottis-kurssille. Ilmottautumista jouduin vähän jännäämään, koska kurssipaikka varmistui vasta kurssimaksun maksettua ja siinä meinasi olla ongelmia, kun mennessäni verkkopankkiin maksamaan pankki herjasikin etteivät käyttäjätunnus ja tunnusluku ole "yhteensopivia" vaikka kuinka tarkkaan näpyttelin. Soitto asiakaspalveluun paljasti että tunnuslukutaulukko oli mennyt vanhaksi ja uusi lähetetty, joten pahoittelun jälkeen lähti pikainen soitto tyttöystävälle, jonka luona asuin oman asuntoni putkirempan ajan. Ja sieltähän löytyi yksi pankin kirje jota en ollut ottanut mukaan ja jossa uusi tummuslukutaulukko sitten olikin. Seuraavana päivänä sain sitten maksettua ilmoittautumisen ja varmistettua paikan.

Torstaina oli ensimmäinen neljästä kerrasta ja koska allekirjoittaneessa on stressipalloiluun taipumusta, lähdettiin Ennin kanssa hyvissä ajoin busseilla köröttelemään. Ensi kerralla voidaankin sitten lähteä vähän myöhemmin, nyt olimme kentällä puoli tuntia etuajassa.
Tietenkin jännitin myös kuinka Nella pärjää itsekseen, vaikka vanhempi puudeleista onkin paljon tottuneempi yksinolija. Jätin matamille useamman erilaisne luun ja täytin myös aktivointilelunkin, ihan kaiken varalta.

Näin ensimmäisellä kerralla kävimme läpi käytännönasioita kuten palkkaamista ja taukojen pitämistä. Harjoiteltavia asioita oli istuminen, maahan meno, (katse)kontakti, sivulle tulo ja "temppuna" peruuttaminen. Jokaista liikettä harjoiteltiin tovi ja ohjaaja katsoi että kaikki koira(ko)t ymmärsivät jujun jotenkin, jotta kotona harjoittelu seuraavaa kertaa varten onnistuu.

Täytyy sanoam että vaikka tiedänkin Ennin kuuntelevan suhteellisen hyvin kun tehdään asioita kahdestaan ja pystyn keskittymään vain Enniin, yllätyin kuinka hyvin se malttoi keskittyä harjoitteluun vaikka ympärillä oli useampi koira. Ainahan olen tiennyt että Enni on varsin fiksu kaveri, vaikkakin kovin malttamaton joka on tuonnut haasteensa ja yksi syy siihen etten pahemmin ole ipanan kanssa mitään harjoitellut. Nyt kuitenkin näki kuinka Ennin aivot tekivät töitä urakalla ja monia hehkulamppuja syttyi pään päälle. Varsinkin katsekontaktin otto eteni hurjasti. Aikaisemmin Enni on napittanut sitä palkkaavaa kättä, mutta nyt päästiin jo pisteeseen jossa Enni ottaa katsekontaktia ja pitää sitä sen pari sekunttia kunnes palkkaan. Myös sivulle tulo lähti sujumaan paljon paremmin kuin uskalsin toivoa. Olen sitä aikaisemminkin yrittänyt opettaa, mutta Enni jäi aina turhan kauas ohjaavasta kädestä ja koko homma meni lähinnä edessä/viistosti edessä pyörimiseksi. Nyt tosissaan homma lähti paljon paremmin sujumaan, vaikka istumisvaiheessa on vielä tehtävää.
Sen lisäksi että Enni oli hieno pieni puudeli, sain itse hyvin paljon itseluottamusta sen suhteen että kyllä, pystyn opettamaan Enniä, tai lähinnä tarjoamaan niitä hoksaamisen hetkiä jotka vievät eteenpäin.

Kotimatkalla oli kyllä hyvin väsynyt koira ja ohjaaja, yhdessä vaiheessa näytti siltä että bussissa Enni nukahti repun päälle. Ja kotiin tullessamme Nella tepsutteli makkarista sen näköisenä että oli nukkunut suurimman osan ajasta (eikä vastapäinen naapurikaan soittanut huutavan koiran takia).