Purtsikauden korkkaus ja messuille valmistautumista

Aivan tuosta parin sadan metrin päästä asunnostani pääsee pururadalle, joka olikin yksi syistä miksi tähän kaupunginosaan halusin muuttaa (mielestäni liioitellusta) huonosta maineesta huolimatta. Talvisin tuonne kyllä tehdään ladut eikä koirien kanssa silloin sinne ole asiaa. Paikalliset hiihtäjät ovat myös sen verran sitkeitä, että siihen hiihtämiseen ei paljoa lunta tarvita.
Nyt on viime aikoina kuitenkin sen verta aurinko paistanut, että pari päivää sitten uskaltauduin puudeleiden kanssa kevään ensimmäiselle purtsi lenkille. Suurin osa tuosta reilusta kahdesta kilometristä oli jäähötön peittämää, mutta kyllä sitä hiekkaakin välillä näkyi. Ja voi sitä rauhan tunnetta kun Nella ja Enni köpöttelivät innoissaan menemään eikä mitään autojen ääniä kuulunut.

Tänäänkin oli vuorossa purtsilla lenkkeilyä, tosin nyt otin pari hölkkä pätkääkin mukaan kohdissa joissa oli pidemmältä matkalta sulaa. Kiitos tämän kaksijalkaisen olemattomat aerobisen kunnon, vauhtia ei paljoa ollut eikä pisinkään pätkä ollut kahta minuuttia. Hienosti puudelit juoksivat vierellä ja energiaa olisi tuntunut vielä riittävän. Minulta kyllä löytyisi joku Mustista ja Mirristä ostettu juoksuvyö ja yksi joustoremmi, mutta molemmat puudelit ovat tottuneet tuossa vieressä kulkemaan niin en näin "vanhemmilla päivillä" viitsi aloittaa ihan CaniCross-tyylisen juoksun opettamista. Se on sitten seuraavan koiran kanssa edessä. Itselläni on tavoitteena pystyä jossain vaiheessa vitosen hölkkäämään ja ainakin näin aluksi ajattelin typyjä pitää hölkkälenkeillä mukana, kun vauhti on vielä hidasta ja intervallityyppistä harjoittelua runsaalla kävelyllä. Varmaan Nellan ainakin myöhemmin jätän lenkeiltä pois kunhan hölkän osuus lisääntyy, vaikka hyvä kuntoinenhan Matami vielä on. Tietenkään noita hölkkäilyjä ei ole tarkoitus joka päivä tehdä, vaan 2-3 kertaa viikossa.

Messuille valmistautumista

Viikonloppuna on edessä joka keväinen PetExpo Helsingin Messukeskuksessa. Tai koska allekirjoittaneella on huono muisti tapahtumien nimien suhteen, puhun sekä PetExposta että marraskuussa järjestettävästä Lemmikkimessuista vain messuina.
Mutta niin, messuille valmistautumista. Myönnän olevani yksi stressipallo, joten tässä on jo hyvä tovi valmisteltu ja stressattu, kuten aiemmista postauksista on tullut ilmi.

Mukaan lähtevien rottien häntiä olen viimesen pari viikkoa rasvaillut lähes päivittäin. Viime viikonloppuna olikin tehtävänä fronttausoperaatioa. Eli jokaiselle rottapojalle suihkuttelin Frontline nimistä loishäätöainetta ihoon ja turkkiin. Tökötti tappaa mahdolliset ulkoloiset, joita ei aina huomaa paljaalla silmällä, ja antaa kuukauden suojan öttiäisiä vastaan siltä varalta jos reissusta tarttuu mukaan ei toivottuja tuliaisia. Huomenna olisi vuorossa kahden ulkomuotoluokkaan lähtevän rottasen pesu ja lauantaina noiden kahden plus yhden pelkästään pettiin menevän rotan puunaus. Virallisia varten ei tarvitse niin tarkkaan puunata poikia, mutta lemmikkiluokka on sitten tarina erikseen. Monesti on usko ja hermot loppunut kun rotan ihosta löytyy vielä uroskarstaa vaikka on ties kuinka monennen kerran pessyt eläimen. Siinä vaiheessa on kätevää pyytää apuun tyttöystävää, joka on hyvin paljon kokeneempi rottien puunaaja ja osaa niksit joita en vielä hallitse.

Lokilla harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet tassunpohjat. Aiemmin viikolla toteuttamani sappisaippua pesu kyllä poisti likaa karvojen juuresta, mutta kärjissä on vielä näkyvissä vihertävyyttä. Kävin lähieläinkaupasta ostamassa valkoisille koirille ja kissoille tarkoitettua shamppoota, jos sillä saisi vielä värjäytymiä pois. Lokki tykkää viettää aikaa heinähäkkinsä sisällä ja sen uskoisin olevan osasyynä viherkoipiongelmaan.

Peruskäsittelyä (selälleen kääntämistä, käpälien, korvien ja hampaiden katsominen) olen Lokin kanssa harjoitellut parin viikon iästä asti ja ne sujuvat suhteellisen hyvin. Välillä ei huvittaisi, mutta pienen rauhoittumishetken jälkeen homma lähtee pyörimään. Tällä viikolla olen aloittanut myös pöytäharjoittelun. Kaninäyttelyissä assari hakee jänön näyttelyhäkistä/kuljetusboksista tuomarin pöydälle, jossa arvostelu tapahtuu. Toisin sanoen olisi suotavaa, ettei kani sinkoaisi pöydältä tai saisi itkuparkupotku raivareita jos tuomari kädellään estää kulkemisen johonkin suuntaan. Myös pöydällä selälleen kääntämistä kannattaa harjoitella, jotkut kanit eivät heti suhtaudu siihen yhtä rauhallisesti kuin sylissä kääntämiseen.

No ei se poseeraaminen ihan tätä ole...

Tällä hetkellä naksuttelen Lokille ihan vain pöydällä pysymisestä ja pääasiassa ainoa liikkuminen on tarkistamaan josko saisi paprikaa. Toiveena olisi joskus saada opetettua Lokki "poseeraamaan". Virallisissa luokissa kääpiöjäniksiltä (ja hermeliineiltä ja muistaakseni belgian jäniksiltä) odotetaan tietynlaista seisomisasentoa, jossa ne istuvat ryhdikkäänä paino takajalkojensa päällä (vertaa esimerkiksi kääpiöluppiin, jotka "röhnöttävät" paino jakautuessa tasaisesti kaikille jaloille). Vaikka Lokki on risteytys eikä virallisiin ole asiaa, on pojalla selvästi kääpiöjänisisältä peritty kropan jänismäinen keveys ja atleettisuus, joka tulisi paremmin esille kääpiöjäniksen tavalla poseeratessa. Ja ihan vaan koska Lokin kanssa on kiva naksutella.

Nakertaa kuin pientä jänistä. Vielä hieno karvanvaihtorajakin

Mutta vaikka messuilla ei näyttelyiden osalta menisi nappiin, ei se muuta noiden pöhköjen ihanuutta. Itse näen varsinkin lemmikkiluokat loistavina tilaisuuksina oppia missä olisi vielä petrattavaa. Myös muiden harrastajien näkeminen on mukavaa, vaikka pakko myöntää että vähän jännittää kanipuoli, vaikka todennäköisesti enemmän vietän rottaihmisten kanssa aikaa.
Ja koska on kyseessä messut, niin on odotettavissa että paikan päältä löytyy monta erilaista myyntikojua, pääsee metsästämään eri tuotteiden (ruokien) näyteversioita ja ihastelemaan eri eläinlajeja ja rotuja.