Match Show 3.12

Messari onjo ensi viikon viikonloppuna ja tänään käytiin vielä paikallisen mäykkyporukan mätsäreissä vähän harjoittelemassa. Oltiin kolmen ihmisen ja yhteensä viiden koiran porukalla liikenteessä, miulla oli kaikki kolme neitoa mukana vaikka Enska olikin vain statistin roolissa.
Saatiin onneksi kaverilta autoa lainaan, näin isolla poppoolla bussilla matkustaminen olisi todennäköisetsi ollut sieltä ja syvältä eikä esim. häkkiä olisi saanut mukaan. Tosin alkuun miun olisi tehnyt mieli ajaa lähimmälle romuttamolle hondan kanssa. Ensin kässäri oli jäätynyt, mutta sen sai nopeasti toimimaan kun vaan peruuttaessa törkeästi runnoin kaasua sen verta paljon että auto lähti liikkeelle. Ajattelin että käyn tankin kautta ennen kuin haen kyytiläiset, mutta tankin läppä olikin jäätynyt kiinni. Siinä sitten lähdin kurvailemaan toivoen että bensa riittää ja luukku suostuu avautumaan kunhan auto on vähän lämmennyt. Onneksi auto sitten lämpesi sen verta että kun olin saanut ystävät haettua ja kurvattiin huolstikalle niin luukku jopa avautui eikä matkanteko keskeytyny heti alkuunsa bensan loppumisne takia.

Mätsäripaikkana oli kennelpiirin todella pieni halli, onneksi se oli sentään lämmin. Kehät (ja ilmottautuminen) oli jaettu porrastetusti kolmeen osaan, mutta meillä oli koiria jokaisessa kolmessa osassa, joten pitkä päivä oli tiedossa. Ja onneksi saatiin tosissaan se häkki mukaan, muuten oltaisiin oltu pulassa. Tai siis mie oisin ollu enemmänkin, koska ylimääräisiä "tyhjiä" käsiä ei kamalasti ollut.

Ensimmäisessä satsissa oli veteraanit, eli Nella pääsi pitkästä aikaa kehään. Ennen kehien alkua Nellaa tuntui ahdistavan ahtaassa tilassa oleva kova meteli. Käytiin vähän kehässä leikkimässä ja kyllä se vanhusta tuntui helpottavan. Hienosti Nella taas veti, tasaisen varmaa työtä silmät säihkyen.
Lopputulemana Nellalle veteraaneissa sin3

Hienosti palkintopokaali jäi ruusukkeen taakse. Ups

<3 class="separator" div="" ja="" kolmas="" lopuutulemana="" nauha="" sija="" sininen="" style="clear: both; text-align: center;">

Seuraavaksi päästiin jännäämään toisen ystävän koiran menoa pienissä koirissa. Ja niitähän oli monta. Virnan parikehä oli lähestulkoon samaan aikaan kuin pienten koirien värikehät, ja tosissaan pennut oli vikassa jaossa ja pienet koirat toisessa.

Ennen Virnan kehän alkua olin taas sitä mieltä että ei tästä tule mitään. Treenatessa ennen kehää Virna alkoi peitsaamaan kamalan helposti ja keskittyminen vähän harhaili. Satuin vielä samaan aikaan harjoittelemaan kuin meidän pari, sakumaanikko jonka omistaja (?) ei aiemmin nähtävästi ollut käynyt mätsärissä tai näyttelyssä ja jonka tuttava kovasti yritti auttaa ennen kehien alkamista. Pienen tovin mie jo kauhuissani aattelin että tullaankohan näkemään tuplahandlausta, mutta pelkoni oli onneksi turha. 

Vaikka viime hetken harjottelu meni vähän miten meni, koko ajan kuitenkin parantaen, kehään mennessä Virna taas osasi punaisen nauhan verran.

Isoja pentujakin oli jonkin verran joten värikehiä saatiin odotella jokunen tovi ja pentua kävi taas selvästi väsyttämään. Kuitenkin viime hetken tsemppaus onnistu, paremmin kuin hyvin. Tällä kertaa en voi sanoa että ympäriltä käteltiin koiria pois, koska olimme jonon ekana. Mutta koirat kehässä väheni ja huomasin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Olin henkisetsi varautunu että vaikka viimeksi sijoituttiinkin, niin tuskin tällä kertaa kävisi yhtä hyvä tuuri. No ähäkutti, olin selvästi väärässä. Neljäs sija valittiin ja tuomari halusi juoksuttaa vielä kertaalleen kahta muuta jäljellä olevaa koiraa. Siinä vaiheessa olin varma että tullaan kolmanneksi koska meitä ei enää laitettu juoksemaan. 

Ähäkutti uudestaan.

Kolmas ja toinen pentu sijoitettiin ja siinä me Virnan kanssa tönötettiin yksikseen ilman paikkaa. Tuomarin tullessa ojentamaan ruusuketta ja ohjaamaan meidät ykköspaikalle, saatoin hämmennyksissäni kysyä "oikeesti, ethän huijaa?". 

Virna oli siis isojen pentujen pun1 Niin, jotta mitä. On toi aika uskomaton penska <3

Hieno knääpiö-buhund <3

Tuon kehän jälkeen oltiin me kaikki ihmiset ja 3/5 koirista aivan rättipoikkipuhki. Vielä piti kuitenkin odottaa Bis-kehää Virnan kanssa. Siellä pentu oli aivan väsynyt eikä jaksanut paljoa seistä ja ravaaminenkin oli pomppivampaa kuin yleensä. Olin todella iloinen kun emme päässeet jatkoon vaan saimme alkaa purkaa leiriämme ja pakkaantua autoon.

Kaiken kaikkiaan todella mukava päivä. Seura oli erinomaista (kiitos <3), buffasta sai loistavia leivoksia ja plussana typyjen palkinnot.

Nyt voi hyvillä mielin lähteä ensi viikonloppuna messariin panikoimaan.