sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Luukku 16: Halvatun Millersit

Tänään on taas tuplaluukku päivä. Kirjoitin kyllä eilisen postauksen ihan valmiiksi asti, kännykällä. Olin valmis julkaisemaan tekstin, mutta tat-tat-taa - luurin blogger-sovellus kaatui. Ja koko teksti meni sitten siinä, enkä enää jaksanut alkaa sitä uudelleen kirjoittaa kännykällä.

Ja sitten eiliseen luukkuun...

Aina kun koiraryhmässä kysytään kynsisaksi suosituksia, monet laulavat Millersien ylistyslaulua.
Miun on tehtävä tunnustus: vihaan Millersejä. En ymmärrä niiden suosiota. Omaan käteen ne tuntuvat isoilta, vaikka kuinka niitä kääntelen ja pidän, lukitus napsahtaa aina päälle. Ja ne terät! Niitä ei voi vaan sujauttaa koiran kynnen ympärille sivusta, vaan täytyy liu'uttaa kynnen päästä. Mie leikkaan niiden kanssa äärettömän hitaasti.

Koiratkin ovat kertoneen mielipiteensä Millerseistä

Meillä on Virnan kanssa ollut ongelmia kynsienleikkuussa. Penturiekkumisten jälkeen se sujui jonkin aikaa, takajalkonen tuplakannuksia (ja triplakynsiä) lukuunottamatta. Sitten tapahtui varpaan satuttaminen ja sen jälkeen penska on laittanut leikatessa vastaan jokaisella solullaan. Eihän tuo 13 kiloa paljoa ole, mutta kun Virnasta tulee selkärangaton, rääkyvä ja muriseva silakka on yhdenkin kynnen leikkaaminen saavutus.

Ollaan jonkin verran naksuteltu kynsien leikkaamista ja nyt on tapahtunut läpimurto: sain leikattua toisen etutassun kaikki kynnet sekä nyrhittyä tuplakannuksia. Kaappasin Virnan koipien väliin, iskin kourallisen herkkuja pään viereen ja knääpiön syödessä annoin palaa. Tuplakannukset olivat vaikeammat ja niissä totuteltiin ihan vain siihen että saan kynnen ulkokaarta vähän nyrsiä saksilla. Virnalla on toiset tuplakannuksen kynnet haastavan malliset Millerseillä leikkaamiseen, eikä teini-koira vielä pystynyt odottamaan niin kauan että saisin sakset hyvin aseteltua. Mutta kun vertaa alkutilanteeseen, jossa Virna ihan vain kynsisakset nähdessään katosi kuin pieru saharaan ja kun olin lopulta saanut metsästettyä koiran, alkoi murina ja venkoilu samantien kun otin sakset käteen eikä edes herkkua voinut syödä.

Ja sain vaihdettua Millersit kihlatun yhtiin, miulle paljon paremmon sopivampiin kynsisaksiin <3

Onko muilla ongelmia kynsien leikkuun kanssa? Ja jos on ongelmasta päästy, tai pääsemässä, millä tavalla?
Ja haluaako joku yrittää selittää miulle mikä ihme niissä Millerseissä on niin hyvää?



3 kommenttia:

  1. Noissa millerseissä on muuten eroa! Ostin kanssa uudet ihan pari vuotta sitten kun niitä niin kehuttiin. Totesin ekan kynsienleikkuun jälkeen että paskanmarjat mitkä sakset. Oon hyvin harvoin käyttäny niitä, ne vääntyy sivuttain ihan kun se mutteriasia ei olisi tarpeeksi tiukalla ja lukitus menee koko ajan päälle ihan sama miten sen liimaat niin jotenkin se vapautuu aina tielle.. Mutta ostin kirpparilta sitten vanhat millersit kokeilumielessä kun kaveri kehui omiaan mun kokemuksesta huolimatta. Ja ne vasta hyvät onki! Terävät vielä vaikka ovat vanhat ja kuluneet. Ne ei vääntyile ja lukitus ei mene itsestään kiinni. Niinpä tulin siihen lopputulokseen, että millersit ovat ehkä joskus olleet hyvät, mutta ainakaan enää ei.

    Suosittelen kannuksii ja triplakynsii sivuleikkureita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun Millersit oli hankittu joskus ennen kuin puudelit palasi miun luokse, eli aikaisintaan...2013 :D

      Poista
    2. Ne on varmasti sitten liian nuoret millersit! :D Luulen että niitten täytyy olla ihan kunnolla vanhat sakset tai sitten mulle on sattunu hyvät sakset säkällä. Makso tyylii euron.

      Poista