Luukku 6: Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden

6.12.2017. Tänään juhlitaan 100-vuotiasta Suomea. Vaikka ollaan pieni kansa, olemme itsenäisiä. Suomi on itsenäisenä valtiona nuori, mutta olemme pystyneet rakentamaan jotain ainutlaatuista.
Miun molemmat papat sekä toinen mummeista olivat sodassa sekä sieltä palasivat. Karhulan mummi itseasiassa tapasi papan rintamalla.

Viisi kotimaista koirarotua - viisi kansallisaarretta

Suomenajokoira ja suomenpystykorva olivat ensimmäisten koirarotujen joukossa jotka opin tunnistamaan.
Muistan kuinka ollessani ala-asteikäinen perheemme oli tuttava perheen kanssa viettämässä kesälomaa mökissä leirintäalueella. Suurimman osan tuosta lomasta mie, tuolloin vielä hiukan koirakammoinen, vietin leirintäalueen omistajan karjalankarhukoiran luona.
Lähipiiristäni löytyy kaksi suomenlapinkoiraa. 12-vuotias pappalainen sekä 8 viikkoinen riiviöpallo. Lappalainen oli myös se ensimmäinen koirarotu jota vakavissani mietin seuraavaksi koiraksi.
Lapinporokoira oli pitkään miulle tulossa seuraavaksi koiraksi. Ja edelleen se on mielestäni yksi kauneimmista roduista.

Suomalaiset koirarodut eivät ole niitä näyttävimpiä. Joku voisi kuvailla niitä vaatimattomiksi. Koirat sentään eivät osaa punastua ja hämmentyä kehuista, niin kuin me ihmiset tekisimme. Mutta ne ovat väsymättömiä uurtajia. Kiinteä osa kulttuuriamme. Olkaamme myös koiraroduistamme ylpeitä, nekin ovat ainutlaatuisia.